Hei, olen Viola, kuten teistä aika moni varmaan tietää. Olen 1 vuotta ja asun äiskän kaa kahestaan kolmen kissan kanssa. Äiti otti syksyllä kissanpennun, ja voin sanoa että se on tooooosi ärsyttävä. Ainaku mä haluun leikkiä sen kanssa ni se katti tulee ja raapii mua käsistä ja jaloista. Ja äiskän mielestä se on muka tosi söpöä ku haluan leikkiä kissan kanssa. Mut sit ei ookkaa enää söpöä kun muhun sattuu ja meen äitille itkemään.
Ai minkälainen on mun päivä, mun silmistä? Noh. Normaalisti me äiskän kanssa herätään 7:30. Risteily pisti mun rytmin iihan sekasin, oon alkanut taas nukkuu kahet päikkärit kun ennen nukuin vaan yhet. Äiskä on alkanut nykyää pitää mun huoneen ovea kiinni ni tuntuu ettei se aina kuule ku höpötän mun nalle kavereille. Ne on muuten tosi kivoja, niitä ei haittaa vaikka vähän läpsin niitä ja puren korvasta. Kun kuulen että äiskä on heränny ni nousen seisomaan ja alan hyppimään sängyssä niin kovaa että se varmasti kuuluu muualle asuntoon ja äiti rientää nostamaan mut pois sängystä. Äiskä muuten aina pusuttelee mua aamusin, oon kuulemma söpö. ;)
Sit mä huomaan että äiskä on laittanu telkkarin päälle siks aikaa ku se menee väsää mulle aamupalaa. Puuro on nykyään iso yäk, mielummin söisin leipää samalla kun katon Junioria, mut yleensä äiskä tyrkyttää mulle jogurttia tai jotain hedelmäsosetta ku emmä oikei tykkää noista rahkoista. Aamupala kun on syöty niin lähdetään käymään pihassa vähän kävelemässä. Tänään oli kiva päivä ulkoilla, ulkona ei ollut kylmä ja tykkäsin kävellä. Ei ollut kovin liukastakaan. Pappa kyllä osti mulle pulkan muttei olla viel päästy pulkkailemaan, höh! Äiti teki jonkilaisen pallon lumesta ja ojenti sen mulle. Oikeesti?! Mitä ihmettä mä sillä teen! Hmph, tökkäsin sen vaan pois äiskän kädestä ja jatkoin kävelyä.
Kun oltiin ulkoiltu vähän aikaa niin halusin sisälle; kävelin rappumme eteen ja äiti otti mut syliin ja mentiin kotiin. Sit sainkin lounaan, spagettia ja lihapullakastiketta, nam nam nam! Söin lautasellisen sitä ja olin valmis menemään päiväunille. Nukuin jonkun tunnin verran.
Kun heräsin niin aloin juttelemaan taas mun uskollisille kavereille: nallukoille. Äiti tais kuulla mun höpötykset kun tuli nostamaan mut pois sängystä. Lähin kävelemään äitin edellä, mutta sitten äiti tuli muristen mua kohti, lähdin melkein juoksemaan äitiä karkuun kiljuen. Äiti on ihan hassu kun se jahtaa mua. Mä tykkään siitä kovasti. Sit äiskä sai mut kiinni ja kantoi mut omalle sängylleen, ja alettii pomppimaan. Mä myös seisoin ja kaaduin mahalleni sängylle, hihi, se oli kivaa!
Alkoi tulla nälkä niin äiti antoi minulle välipalaksi mansikkajogurttia ja voi jestas kuinka hyvää se olikaan! Onneksi äiti ostaa mulle niitä joka kerta kun käydään kaupassa.
Ennen päivällistä mä katoin telkkaria ja leikin omia leikkejä kun äiti tiskasi ja vähän siivoili, kun mä oon laittanu tän meidän kodin aikamoiseks hyrskynmyrskyks. Päivälliseksi söin kanssa spagettia ja lihapulla kastiketta, koska äiskä oli tehny sitä niin paljon, taas. Musta jotenki tuntuu ettei äiti osaa tehdä sopivasti vaan se tekee sitä aina liikaa.
Päivällisen jälkeen leikin vähän aikaan, kiusasin kissoja, läpsin äitiä, kiukuttelin äitille ja sit menin taas hetkeksi nukkumaan, nukuin siinä johonkin kuuteen asti. Kun heräsin niin äiskä oli leiponut pipareita yäk ja kattoi jotain Pokemon elokuvaa. Siis voitteko uskoa, äiti katto pokemon elokuvaa, haha.
Siinä me sitten katottiin telkkaria, leikittiin, syötiin iltapala ja nyt mun on aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä rakkaat äidin lukijat. Te ootte äitille tosi tärkeitä. Ja äiti on oikeasti tosi pahoillaan ettei oo jaksanu/ehtiny kirjoittelemaan tähän blogiin.
Suukkoja!
-Viola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti