Ei sittenkään

Keskiviikko aamuna kello soi... varttia vaille kuus ja piti nousta ylös, laittautua ja seiskalta lähteä Tarjan, äidin ja Violan kanssa kohti Jyväskylää Violan magneettikuvausta varten. Ensin Violalta irroitettiin aivosähkökäyrä piuhat päästä, no se meni ihan ookoo, harmi että kipsiä oli niin paljon että mä jo säikähin et violalta pitää oikeasti tukka leikata. Kuten jo aiemmassa postauksessa sanoin, kipsi oli vesiliukosta.

Odoteltiin siinä sitten anestesia lääkäriä, joka oli hiukan epävarma nukutuksesta, koska Violalla on nuhaa. Violaa ei kuitenkaan nukutettu, otettiin pari purkkia verta, laitettiin ens viikolle aika ja eikun mäkkärin kautta kotiin. Viola oli niin reipas tyttö! <3

Ei tuo reppu pahemmin häirinnyt Violaa. :) Oli oma ihana iloinen itsensä!

Viime viikolla tuli lumi maahan. Päätettiin käydä Violan kanssa katsomassa mikä tämä valkoinen juttu on. Viola totes että se on kylmää ja märkää. Mutta silti niin kivaa. Mä niin rakastan tuota Violan hattua. :) Se on nii sulonen. Ja omasta mielestäni Viola näyttää niin isolta tuo hattu päässä :) Ohan se kohta vuoden <3

Arvatkaa rakkaat mitä?! :) Huomenna me lähdetään Helsinkiin moikkaamaan muita mammoja ja niiden vauvoja. Pari heistä oon tuntenu jo kauan: Krista ja Betty. <3 Nähdään myös Violan kummisetää :) Ens viikolla sitten lisää. Facebookista näkee miten meillä menee reissu, kun ekaa kertaa matkustetaan junassa =) Siis yhdessä. Mä olin junas viimeks 6 vuotta sitten.

-Hanna

Huominen

Mitä huominen tuo tullessaan? Noh, aikasen herätyksen ja ehkä itkua. Tai ei ehkä, vaan kyllä itkua. Violalla kahdeksalta otetaan toi aivosähkökäyrä härpäke pois ja heti sen jälkeen mennään osastolle ottamaan magneettikuva. Viola ei saa yökahden jälkeen syödä YHTÄÄN mitään eikä pahemmin juodakkaan. Ihan sen takia että herätessään ei oksenna. Viola siis nukutetaan, Viola laitetaan myös nesteytykseen. Voi jännitys. Kyllä jännittää ja pelottaa. :(

Varasin eilen Violalle 1v neuvolan :) Jee, muistin vihdoin! Hyvä minä!

-Hanna

Pitkäaikais aivosähkökäyrä.

Tänään minä, Viola ja Tarja mentiin Jyväskylään sairaalaan pitkäaikais aivosähkökäyrään. Mä en ensi tajunnut että se höskä, ne kaikki piuhat jne. lähtevät meidän mukaan kotiin. Jos olisin sen tiennyt niin olisin pukenut Violalle jonkilaisen haalarin päälle, nyt se on tolla bodylla ainakin keskiviikkoon asti. On ollut tosi rankkaa, totuttelemista. Hänellä on sellainen sininen reppu, jossa on se laite joka piirtää käyriä, jotka ilmeisesti menevät Jyväskylään. Violalla on 19 lätkää päässä ja 2 rinnassa, lätkät päähän on laitettu kipsiaineella, joka liukenee vedessä pois mä jo säikähdin että joudun leikkaamaan Violan hiukset kun hoitajat sanoi että se aine on kipsiä mutta pysyy ainakin piuhat päässä. Paitsi ilmeisesti 1 piuha on lähtenyt päiväunien tuloksena, saa nähdä onko yöunien jälkeen yhtään jäljellä.

Jos käyriin piirtyy kohtaus niin Violalta otetaan toi laite pois jo huomenna ku me mennään sinne. Jos ei, niin vasta sitten keskiviikkona, jolloin Violalla on anestesiamagneetti kuvaus, jota minä pelkään aika kovasti. Mun äiti tulee keskiviikkona mukaan, koska hän on kokenut K:n kanssa saman asian. K:lla oli epilepsia 12(?) vuotta tai siis lääkitys on purettu ja enää ei kohtauksia oo saanu moneen vuoteen. Mun äiti tietää minkälaista se on katsoa kun lapsi laitetaan uneen, vaikka se onki kevyt uni, mutta silti, pahalta tuntuu.

Viola voi nyt kaiken kaikkiaan hyvin. Se on leikkinyt normaalisti. Vaipan vaihto on muun muuassa hankalaa koska reppu on tiellä, on pitänyt miettiä miten sen vaihtaa ilman että riuhtoo vahingossa. Sama nää nukkumiset on aika ongelma, koska en ole ihan varma mikä on turvallisin keino. Kokeiltiin että entä jos nukkuis reppu selässä, eeeii, ei näyttäny eikä tuntunut hyvältä. Päätin laittaa repun Violan viereen ja aina jos yöllä herään niin käyn katsomassa että kaikki on varmasti hyvin.

Huomenna kerron teille sitten lisää mitä Jyväskylässä sanottiin.

Väsynyt pieni urhea tyttö <3 Äidin rakas.

-Hanna

Videoita pienestä Vimpulasta

Viola on joskus ollut noin pieni, että oli vaan paikoillaan ja rupatteli. :') Mun pikku vauva.

Lupasin teille videoita Violasta, niin tässä nyt on muutama. :)

Joissakin videoissa kuvanlaatu on huonoakin huonompi, toivottavasti jotain selvää saa!

-Hanna

Papan luona

Me ollaan oltu lauantaista asti mun isän luona Suolahdessa, mun kotipaikkakunnalla. Lauantaina käytiin Alexin ja Anun luona leikkimässä ja Viola näki ensimmäistä kertaa mun serkun, Alexin isän ja alkoi itkemään. Olihan se pelottavan näkönen parrakas setä! :o Alex oli vähä kovakouranen Violaa kohtaa ja repi toista tukasta. :( Oivoi, itkuhan siitä tuli!

Sunnuntaina oltiin taas Anun ja Alexin luona, käytiin ulkona leikkimässä, oli kyllä niiiiin kylmä ettei siellä voinut kauaa olla. Mentiin sitten Anun luokse kahville ja syömään namnam pullaa!

Tänään ollaan luultavasti kotosalla, huomenna sitten mennään käymään nuorisotiloilla ja sitten kotiin. :) Kivat päivät on ollu nyt. :) Myöhemmin lisää kuvien kera kun ollaan kotona. :)

Lauantaina Viola täytti 11kk! Kohta vietetään 1v synttäreitä!

Suukkoja

-Hanna

Blogin hiljasuus

Antakaa anteeksi, blogi on ollu nyt jonku ajan aika hiljanen, tai mä en oo yksinkertasesti kerenny postata joka ilta, koska meillä on vähä kiirettä töissä, hintarallit alkaa huomenna ni sitä ollaa koko alkuviikko järkätty. Huhheijjaa!

Perjantaina Violan isä L kävi leikkimässä tyttärensä kanssa ja voi sitä riemua! :) Vähä itkeskeltii isin sylissä, mutta sitten kun tunnisti henkilön niin johan alkoi läpsimään, kiljumaan, nauramaan. :) Mutta kaikista kivoin koko isin vierailussa oli se että Viola sai uuden pehmolelun pullean nallen! Joka kuvaa kuulemma ihan mua

Lauantaina oltiinki sitten vaan kotona. Ei tehty Violan kanssa yhtään mitään, oltiin vaan, leikittiin, köllöteltiin, syötiin ja nukuttiin.

Sunnuntaina käytiin mun äidin, K:n ja Vimpulan kanssa eläinten päivillä. Siellä oli mm. koiratanssia, poni ja muuta kivaa. Pari tuntia ehdittiin siellä olla, kunnes piti lähteä jo kotiin. Viola oli reippaasti koko matkan. Oli vähän viileetä niin puin rakkaalle päälle kevyt toppapuvun, sen alla oli sitten body, huppari, sukkahousut, housut ja villasukat. Ja voin sanoa ettei lapsella ollu kylmä. :)

Maanantaina mentiin taas töihin/hoitoon. On ollu kyllä tosi tosi kivaa. Mä oon huomannu että oon motivoitunu opiskeluun tuon lapsosen myötä. :)

Töissä on ollu vähä kiireistä ja rankkaa, tän viiden päivän aikana oon nukkunu sellaset 20h ni alan olla jo aika väsynyt, mutta onneksi nyt on syysloma. Saa nukkua myöhään ja olla vaan.

Meidän syysloma suunnitelmat: lauantaina mennää mun isän luo Suolahteen, ollaan siellä muutama yö ja nähdään Anua ja Alex-serkkua. Tiistaina jos päästäis Violan kanssa käymään nuorisotiloilla moikkaamassa mukavia ihmisiä. Muuten me vaa ollaan. :) Keskiviikkona ois tarkotus pitää vapaailta, mut sekin jää nähtäväksi. :) Sitten ois tiedossa kirppistelyä ja perheen kanssa chillailua.

Mä olen varmaan kertonut teille mun blondausoperaatiosta: No se alkaa pikkuhiljaa olla loppusuoralla ja tähän loppuun laitan kuvia miten vaaleat kutrit mulla on nykyään. :)

Odoteltiin mummia. :)

Muutama värjäys takana, ja oon ihan tyytyväinen tulokseen. Ilman mun siskoa olisin ollu aika keltanen :)

15 päivää meidän reissuun!!!!!

Suukkoja kaikille

-Hanna

Äitiys ja yksinhuoltajuus

Ajattelin tehdä näin pitkästä aikaan postauksen mun äitiydestä ja minkälainen olen yksinhuoltajana. Kun plussasin minua pelotti, jouduin shokkiin. Olin 20 vuotias ja tein koulun terveydenhoitajalla raskaustestin mun siskon T :n painostamana, joka näytti kuten pelkäsinki plussaa. Kului päiviä ja aloin olemaan sujut asian kanssa, minusta tulisi äiti. Odotin innolla kaikenlaisia ultria, ja neuvolassa käyntiä. Ensin olin sitä mieltä että pärjään alusta astin ihan itse yksin, äitiys tulee kasvattaa mua niin paljon että kai mä ny yhdestä pienestä vauvasta selviän ihan yksin. Ja voin sanoa, onneksi palattiin L:n kanssa yhteen ja hän auttoi minua Violan kanssa, koska en olisi pärjännyt vaikka vauva olikin maailman helpoin.

Raskaus oli suht helppo, vähän närästi, suonta veti ihan kiitettävästi, liitoskipuja oli aika paljon, en kokenut ennenaikaisia supistuksia muitakuin harjoitus suppareita. Loppu vaiheessa raskautta tuli se turvotus ja verenpaineeni oli sillon tällön koholla. Minua ei edes jännittänyt eikä pelottanut itse synnytys. Suhtauduin siihen tosi tyynesti. Ihmiset kyseli että pelottaako, jännittääkö synnytys. Ei, oisko pitäny? En tiennyt mitä se tuo tullessaan vaikka koko raskauden ajan katsoin synnytys ja vauva ohjelmia, ikään kuin olisin hakenut minkälainen synnytys on. Ja voin sanoa, mulla se oli ihan erilainen, mukava kokemus.

Minä olen äitinä aika rauhallinen, Viola kun tekee tuhmuuksia ni tottakai torun. Viola kun nukkuu, minä otan rennosti katsomalla lempisarjaa. Mä siivoan kun Viola on hereillä ja Viola 'auttaa' mua siivoamisessa. Mä teen ruokaa itselleni ja Violalle, Viola syö nykyään lähestulkoon samaa ruokaa mitä minäkin. Ennen tykkäsin käyttää paljon mausteita, Violan myötä oon vähentäny ja omalle lautaselle laitan sitten enemmän. Olen myös alkanut äitinä ajattelee enemmän muita kuin itseäni. Ihmiset puhuu kuinka ihanaa on päästä ulos viikonloppuna, bilettää, rellestää, juoda itselleen hirveä krapula ja herätä vieraan miehen vierestä. Huh, itsekki olin joskus tuollainen, mutta mä olin viimeks ulkona heinäkuussa serkun vaimon kanssa kun piti parille lähteä... Noh, ei siitä sen enempää. Sen jälkeen, joo on tehnyt mieli ulos lähteä, joka viikonloppu, mutta sitten katson mun omaa pikkuista joka iloisena katsoo Junioria, leikkii Oscar kissan kanssa, nauraa ja tulee mun luo antaa pusuja niin ajattelen, etten mä halua ulos lähteä. Minulla on täällä kotona kaikkein kallein aarre, jonka kanssa mielelläni vietän viikonloppuni. Vaikka minulla olisi enää 10 euroa tilillä, ni katson että lapsella ja kissoilla on tarpeeksi ruokaa, minä kyllä pärjään hetken pienemmälläki ravinnolla. Äitiys on kasvattanut mua.

Olen myös yksinhuoltaja. Huoltajuus on koko ajan pysynyt mulla, mutta kesällä erottiin Violan isän kanssa. Olemme yhä sitä mieltä että huoltajuus pysyy minulla, L ottaa silloin tällöin Violan luokseen, Viola kun tykkää isästään niin paljon. Oon oppinu myös arvostamaan sitä omaa aikaa, joka näin yksinhuoltajana on aika kirjoilla, koska ei minulla hirveösti ole sellaisia ketkä pysty Violaa kahtomaan vaikka esim. sen aikaa ku käyn kavereiden kanssa leffassa. Taino, ei minulla ole edes enää hirveästi ystäviä kun muutin toiselle paikkakunnalle, tulin raskaaksi ja äidiksi. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. Mutta kyllä mä pyydän apua kun sitä tarviin. Mulla on ihana perhe jotka auttavat minua mielellään lapsen hoidossa, eläinten hoidossa, ihan kaikessa oikeastaan. Ja mä uskallan pyytää apua. Se ei tee äidistä/ihmisestä huonoa/heikkoa jos haluaa vaikka nukkua, tai siivota rauhassa asunnon lattiasta kattoon. Jos joku ystävistäni haluaa katsoa Violaa sen aikaa ku käyn vaikka kaupassa, niin okei, miksei. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin mä en ymmärrä niitä äitejä, jotka ei halua pyytää apua vaikka ovat palaneet jo ihan loppuun? Mä en ees koe että mä tarvitsisin niin paljon apua mitä mulle tarjotaan mutta silti otan sitä vastaan ihan mielelläni. Violan isäki sanoi että ottaa mielellään Violan luokseen syysloma viikolla pariks yöks jotta saan rentoutua, kun tulevat sairaalajaksot stressaa mua niiiiiiin paljon.

Opiskelen myös. Mulla alkoi opinnot elokuussa, pelotti ja jännitti itse mennä kouluun vuoden lomailun jälkeen ja jännitti laittaa Viola hoitoon vain 9kk ikäisenä, mutta voin sanoa että hyvin on mennyt, Viola viihtyy ja nauttii olla hoidossa. Mulla on joka päivä ikävä lasta kun oon koulussa/työharjottelussa, mutta päivä päivältä arvostan enemmän meidän yhteisiä aikojamme. Ja se ei tee minusta huonoa äitiä, jos haluan itselleni ammatin ennen kuin olen 50 vuotias ja haluan elättää itseni ja lapseni kunnolla, enkä vaan naurettavilla kelan ja sossuin tuilla.

                                                              --------------------

Tämän viikon ollaan Violan kanssa oltu kotona, koska sille tuli vesirokko ja mulle just sopivasti tuli flunssa ni sain sairastaa ihan rauhassa. Ensi viikolla taas ahkerasti töihin ja sit onki taas loma. Ja ah, sit koittaakin 26.10 kun lähdetään Violan kanssa Helsinkiin moikkaamaan muita ihania äitejä ja heidän vauvojaan. Eikä saa unohtaa Violan kummia, jota käydään moikkaamassa myös. Toinen Violan kummeista on silloin kotipaikkakunnallaan niin sen takia ei nähdä, mut sovittiin että nähdään niin pian kuin mahdollista.

Tosiaan Violalle on tulossa anestesiamagneetti kuvaus ja ollaan yks kokonainen päivä sairaalassa kun otetaan aivosähkökäyrää. Stressaavaa. Toivotaan että menee hyvin ja mitään ei todellakaan olisi.

Lots of kisses <3

Hanna