10.11.2012 lauantai
Mun sisko Tarja oli just muuttanut mun luota pois, ja jäin yksin ison mahani kanssa, odottamaan milloin lapseni syntyy. Isäni ja hänen vaimonsa kävivät luonani, toivat mm. imurin ja kahvinkeittimen jotta voin keitellä kahvia vieraille ja siivota. Me siinä rupateltiin ja taivasteltiin kuinka valtava maha mulla on, että eiköhän se kohta synny. Kerroin jo heille että 11.11 pitäisi mennä käymään sairaalassa, silloin varmaan käynnistellään kun on jo mennyt kaksi viikkoa yli ja muutenkin silloin olisi yliaikaiskontrolli.
Kun he lähtivät alkoi armoton raivo siivoaminen! Siivosin hullun lailla, leikitin kissoja, järjestelin minun ja vauvan vaatekaapit uuteen uskoon. Tein tulista ruokaa minulle ja L:lle. Illalla kävimme sitten saunassa. Saunan jälkeen katsoimme elokuvaa ja minun selkääni alkoi polttelemaan. Ei kuitenkaan niin paljoa etten olisi pystynyt olemaan. Menin nukkumaan klo 23:00
Tasan kaksi tuntia sen jälkeen heräsin selvästi supistuksiin. L oli vielä hereillä ja kerroin että mua supistaa, en saanut enää nukutta ja nyt tuntuu epämielyttävältä. Kerroin myös että nyt oli eka kerta kun heräsin supistuksiin, joten kohta tulee luultavasti lähtö. Soitin äidilleni, kerroin että supistaa, äiti kysyi olinko vielä soittanut sairaalaan ja kerroin että en ollut, mutta soittaisin samantien. Lopetin puhelin ja soitin sairaalalle. Minua kehoitettiin tulemaan kun kerroin ettei suihku helpottanut epämielyttävää oloa ja supistusten väli oli laskujeni mukaan 5 min ja kestivät 1min. Soitin taas äidille ja sanoin että meidän pitää lähteä. Äitikin huomasi tullessaan että minulla oli jo tukala ja ei niin kiva olo, mutta en valittanut. Ei sattunut kuitenkaan.
Saavuimme sairaalalle ja mut laitettii käyrille ja tehtiin sisätutkimus. Nuppineulanpään verran auki, siis oikeesti??! Ja supistuksia piirtyi selvästi ja minut otettiin osastolle ja äiti lähti kotiin nukkumaan. Sinä yönä en saanut ollenkaan nukuttua. Koko yön supisti, nukahtamislääkkeet eikä kipulääkkeet auttanut, valvoin vaan.
11.11.2012 sunnuntai
Tuli aamu ja piti hakea aamupalaa. Heti kun nousin sängystä ja lähdin kävelemään alkoi supistamaan. Söin aamupalani ja hoitaja saattoi minut lääkärille. Olin yön aikana auennut sormelle, wipii! Sain käskyn vaan kävellä ja kävellä ja kävellä. No mä kävelin ympäri sairaalaa. Soittelin mun äidille, soittelin L:lle että pitäisivät seuraa kun kävelin. Muuten olin koko ajan yksin. Kävin myös ostamassa suklaata (söin lähes tulkoon koko raskauden ajan suklaata, äiti ja T vitsailivat että mulle syntyy ruskea vauva) ja lukemista. Kun palasin huoneeseeni mulle tuotiin jumppapallo. Istuskelin sen päällä, söin yllätys yllätys suklaata ja luin lehteä. Illalla mut laitettiin taas käyrille. Supistuksia oli koko päivän tullut koko ajan lähestulkoon ja niitä piirtyi käyrillekkin aika kovina. Mutta ei muhun sattunut, tuntui yhä tosi epämielyttävältä. Taas mulle tuotiin särkylääkkeitä ja nukahtamislääke. Ei auttanut. Pimputtelin jatkuvasti kelloa ja kerroin ettei vaan auta, mulle tuotiin kaurapussi tai joku vastaava selän alle, se helpotti hetkeks. Just kun olin nukahtamaisillani niin se oli ehtinyt viilentyä eikä enää auttanut. JA taas pimputtelin kelloa. Antoivat vähän vahvempia särkylääkkeitä ja lämmittivät kaurapussitsydeemin. Taas helpotti hetkeks. Pimputin kelloa. Hoitajalla meinasi jo mennä hermot ja sanoi että pitäs mennä ottaa kipupiikkejä kankkuun ja samalla tekee tutkimuksen. En oikein ollut edennyt tilanteesta, mut kipupiikkien jälkeen nukahdin välittömästi.
12.11.2012 maanantai, Violan syntymäpäivä
Aamulla hoitaja herätti minut ja kertoi kuinka tyytyväinen oli kun kuorsasin pedissäni. Hain taas aamupalaa ja sitten minun pitikin mennä lääkärille. Yön aikana oli tapahtunut sen verran edistystä että lääkäri sanoi minulle että pitäisi mennä saliin kalvojen puhkaisuun. Ryntäsin takaisin huoneeseeni ja soitin samantien äidille että alkavat T:n kanssa tulla. (Kyllä! L ei ollut synnytyksessä mukana, koska halusin äidin. Pelkäsin että L vaan höösää ja höösää ja mulla menee sitten hermot). Klo 10 jotain olin salissa, kätilö ja lääkäri esittelivät itsensä minulle. Minut taas tutkittiin ja sanottiin etten ollut vielä tarpeeksi auki, mutta yrittäisivät puhkasta kalvot ja näyttivät sen millä puhkovat. Ja voin muute sanoa että sattu kun yrittivät. Meinasin potkasta lääkäriä päähän. Sen jälkeen lääkäri sano ettei saa puhkastua kalvoja, mutta laittaa pinnin vauvan päähän ja se samalla puhkasee kalvot. Tämä pinni antaa tarkat mittaukset vauvan sykkeestä. Ja taas meinasin potkia lääkäriä sekä kätilöä päähän, kätilöllä oli hommaa pitää mua paikoillani. Kun vihdoin lääkäri oli saanut pinnin vauvan päähän, he lähtivät ja kätilö kertoi että jos tuli jokin hätä niin voisin painaa kutsu nappia.
Olin yksin noin pari tuntia, en muista oikeastaan siitä ajasta mitään, en ees muista mitä tein sen ajan. En ainakaa näpränny puhelinta, Facebookkia. Sit yhtäkkiä huoneeseen tuli T ja äiti. Juteltiin niitä näitä, he kattoivat kuinka piirtyi supistuksia, mutta ei muhun silti sillein sattunut. Kun aloin tuntemaan oloni epämiellyttäväksi ni halusin epiduraalin, mutta ei mun tarvinnu kätilöä sitä varten kutsua, vaan hän välillä kävi luonani tsekkaamassa tilanteen. Kätilö kutsui anestesia lääkärin, joka oli oikein mukava mies ja vähän vitsaili sinä aikana. Epiduraali saatiin hyvin, äiti ja T pitivät minusta kiinni ja T silitti mun päätä. Ja rauhoitteli, vaikken paniikissa ollutkaan. Sitkun epiduraali alkoi vaikuttamaan mua alkoi vatsasta kutittaa. Mutta ei niin pahasti että siitä olisi minulle haittaa ollut. Päivä muuttui illaksi, ja mun äidin piti lähtee käyttää omat koiransa ulkona. T jäi mun seuraks. Siinä syötiin suklaata ja juoruiltiin (T oli päivällä hakenut mulle kanttiinista suklaata :''D). Vitsailtiin että synnytän sillä välin ku äiti on poissa. Kaksi kertaa mulle laitettiin epiduraalia, niin että alkoi vaikuttaa. Kätilö yritti saada mut vessaan, yritinki käydä pissalla T:n kanssa, mutta mitään ei tullut (kiitos epiduraalin) niin mut katetroitiin. Siit ei menny kauaakaa ku tunsin että mua ponnistuttaa. Äiti oli tullut jo takaisin. Mulle kyllä laitettiin kolmaskin epiduraali laitettiin, mutta ei se ehtinyt vaikuttaa kun olin täysin auki ja sain alkaa ponnistaan. Eka piti ponnistaa nelinkontin, koska vauvan pää oli vinossa. Sitten myöhemmin sain kääntyä selälleen. 45 min päästä syntyi tyttö: 3190g ja 48cm <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti