Millainen on Viola?

Viola on 1v2kk ikäinen pikkuinen pirpattaja. Viola on aina ollut tosi kiltti lapsi. Turhia ei kitise tai itke. Viola ei ole edes ikinä suuttunut/hermostunut jollekkin lapselle jos on lapsi hänen kädestään lelun ottanut. Viola on myös kova tyttö antamaan pusuja ja haleja. Viola ei myös ujostele, ainakaan kovinkaan kauaa. Ihan sama oliko ihminen tuttu tai vieras niin hetken päästä ollaan leluja viemässä ja selittelemässä jotain omalla kielellään.
Unisena Viola kun näkee jonkun muun kuin minut niin alahuuli menee aika nopeasti mutkille ja suusta pääsee surkea parkaisu. Ja nopeasti hän siinä vaiheessa tulee syliini.

Violalla on tosi vahva omatahto. Jos hän ei saa tehdä mitä haluaa, tai en anna hänelle mitä haluaa niin dramaattisesti heittäytyy mahalleen lattialle ja alkaa kitisemään. Muistan yhden kerran kun kielsin Violaa nousemasta syöttötuolille, nostin sitten pois kun ei meinannut syömisestä mitään tulla, Viola meni pakastimen oven luokse ja alkoi hakkaamaan päätään siihen. Sitten vasta kovaa pamauttikin päänsä oveen kun kielsin ja kerroin että se sattuu. Siinä vaiheessa Violalle tuli jo itku. Kissojen raksuastiat (meillä on kahdessa eri astiassa raksut, koska toisessa on 12vuotiaalle kisulle seniori raksuja ja sitten kahdelle muulle on aktiivisille kissoille toisessa astiassa) ovat tosi kivoja. Varsinkin pienin kätösin raksujen ottaminen ja viskaaminen juoma-astiaan. Ja jos satun olemaan siinä lähellä, kiellän Violaa ja olen siirtämässä lasta pois siitä niin Viola fiksuna likkana ottaa juoma-astian reunasta kiinni ja whups astia on nuri ja keittiö lainehtii vettä taas!

Kissat muutenkin kiinnostaa Violaa, ainakin tuo meidän uusin tulokas Carlos, joka on Violaa kolme kuukautta nuorempi . Carlos kun on lapsi, kissa lapsi, niin se touhottaa ja vöyhöttää ihan erilailla kuin nämä meidän vanhemmat kisut (Gisella 12v ja Nuutti 8v). Gisellä osaa hyvin Violaa varoa, kerran olen tainnut huomata että Viola on menossa Gisellaa paijaamaan, mutta Gisella luikki karkuun. Nuutti taas seurailee Violan touhoja katsoen silmät sirrillään, mutta ikinä ei tee mitään tahallaan. Totta kai jos Viola menee tökkimään ja läpsimään niin kissa puolustautuu. Usein Nuutin kohdalla se on ainakin tassulla huitomista ilman kynsiä, toisin kuin Carlosin kohdalla. Tosin pitää ymmärtää että Carlos on lapsi, se ei oikein hiffaa kaikkea. Ja Carlosin mielestä kaikki on leikkiä. Viola töyhtöpäänä kun kävelee Carlosin ohi, niin Carlos saattaa huitoa tassulla sitä töyhtöä. Jopa minuakin Carlos on heti tassullaan huitomassa kun kävelen ohi. Siitä tosi usein Carlosta torun, varsinkin Violan räppiminen, ilman että Viola mitään on tehnyt. Kovasti Violan kanssa harjoitellaan miten kissoja kuuluu silittää ja osoittaa hellyyttä. Hiljaa hyvää tulee. Torun myös Violaakin jos Viola aikoo kissoja läpsiä tai kovasti hellyyttään osoittaa. Samoin torun kissoja jos alkavat olemaan liian rajuja Violaa kohtaan.

Carlos ja Nuutti

Viola ja Gisella

Mun siskot ovat Violalle tosi rakkaita. Viola näkee ainakin kerran kuussa Niinaa (30v.), Tarjaa (20v) näki ennen suht usein, mutta nykyään kun Tarja muutti Helsinkiin niin vähän harvemmin ja Katjaa (15v) lähes joka viikonloppu. Viola vasta pari viikkoa takaperin oppi sanan täti ja sen jälkeen se on ollut suht kovassa käytössä ihan samanlailla kuin äitikin. Katja oli meillä yökylässä perjantaista lauantaihin ja heti kun Viola Katjan näki niin kuului täti täti täti, ja alettiin esittämään hienoja tanssitaitojaan. Tänään muun muuassa Viola kun hoki tätiä ja kerroin missä tädit oikeasti ovat tällä hetkellä niin Viola totesi napakasti ei, ollessaan siis sitä mieltä etteivät he ole siellä missä sanoin heidän olevan. Viola tykkää kovasti leikkiä ja touhottaa siskojeni kanssa ja Violasta oikein näkee kuinka hän heitä rakastaa. Joka kerta kun Katja meille tuli niin Viola konttasi Katjaa vastaan eikä millään tavalla huomioinut minua hetkeen. Viola aina alkaa kiljumaan ja nauramaan kun Tarjan näkee. Niinaa kun näkee harvoin niin lähinnä esittelee hienoja taitojaan ja odottaa että saa kehuja.

Viola ja Tarja

Katja ja Viola

Mun vanhemmat ja heidän puolisonsa ovat kanssa Violalle rakkaita. Mummin aina nähdessään Viola kävelee hänen luokseen ja haluaa heti syliin. Pappaa hän vähän vierastaa aina alussa, mutta sitten kun tajuaa kuka on kyseessä niin voi että kuinka onnellinen hän onkaan. Pappapuoli on monesti Violalle sanonut että hän on kateellinen Violan hienosta koirahatusta, sanoin sitten että hän kyllä saa hatun heti kun hattu on käynyt Violalle pieneksi. Viola nauttii tosi hyvin mummopuolen seurasta. He leikkivät yhdessä ja Viola tykkää kun mummopuoli ruokkii häntä. Välillä jopa tuntuu että se on hauskempaa kun minun kanssa syöminen. Mutta kai se on se että Viola välillä "kyllästyy" minun läsnäoloon, kun ollaan kuitenkin joka päivä kahdestaan. Ollaan oltu viime heinäkuusta asti.

Tästä voi siis päätellä että Viola rakastaa olla kaiken huomion keskipisteenä. Hän myös rakastaa kun ihmiset juttelevat hänelle. Violasta myös huomaa kuinka hän nauttii läheisyydestä.

Ps. Nyt kun katson näitä kuvia mitä on järjestelmäkamerallani otettu niin alkaa ärsyttää. Miksi oi miksi se meni rikki? Minulle voi laittaa viestiä jos tietää mihin kannattaa viedä kamera korjaukseen (SD -kortinlukija hajalla, ei tunnista muistikorttia, kokeiltu kahta erilaista korttia) ja sitten että kannattaako korjauttaa vai alanko säästää uutta kameraa varten (joka tässä vaiheessa kuullostaa järkevämmältä)

Muistakaa että olemme myös Facebookissa.

Viikonloppu

Eilen aamupäivästä lähettii hakee myymättä jääneet vaatteet ja samalla sain rahat käteen. Ja olen ihan tyytyväinen siihen rahasummaan, mikä saatiin. Sitten kun oltiin vaatteet ja rahat haettu niin lähdettiin kauppaan. Nähtiin kaupassa Violan isoisovanhemmat, ja muita sukulaisia. Mm. mun äidin serkun ja hänen poikansa, joka on minun pikkuserkku. Cittarissa oli pakko hyödyntää Libero -tarjous, kun kolme vaippapakettia sai 27 euroon! Sitten mä luulin että ostin tarjous puuterin itselleni ja pyh, mitä vielä. Tarjouspuuteri olisi ollut n. seitsemän euroa, mun puuteri maksoi sen about yhdeksän euroa. Kyllä otti illalla päähän kun katsoin kuittia, noh ei voinut mitään.

Rakas siskoni Katja tuli meille ja Violalla meni ihan pasmat sekaisin kun Katja tuli. Ensin Viola huuteli äitiä, ja sitten pyöri koko ajan siinä Katjan lähellä ja hoki tätiä. Istuttiin keittiössä ja syötiin tortilloita, Viola oli syönyt jo oman ruokansa, niin Viola sitten päätti viihdyttää meitä tanssimalla hienosti. Pyöri ympyrää, pysähtyi taputtamaan ja tosi hienosti heilutti käsiään. Taitaa tytöstä isompana tulla tanssija. Harrastinha minäkin tanssia ala-aste ikäisenä. Olisinko ollut silloin toisella luokalla?

Tänään heti aamuna kun Viola heräsi, hihkaisi kovaan ääneen äiti merkiksi että nyt on herätty ja minun piti sitten raahautua hakemaan tyttö katsomaan piirrettyjä ja touhottamaan omia juttujaan. Sitten kun Viola muisti että Katja oli meillä yötä niin hän kipitteli kikatellen Katjan luokse. Viola rakastaa tätejään ja muita sukulaisiaan. Varsinkin tädit on hänelle tosi rakkaita.

Hyvää viikonloppua kaikille ihanille!

Yllätysvierailu

Lauantai iltana tuli facebookkiin ystävältä viesti, kun hän pyysi minua käymään pihassa tupakalla. Lupauduin menemään kun en kuitenkaan olisi hetkeen nukkumaan menossa ja Viola oli jo nukkunut monta tuntia. Kun tuli viesti että hän oli pihassa (n. 10 minuuttia siitä kun ensimmäisen viestin oli laittanut) niin aloin lähteä ulos.

Sain just tupakan kaivettua takin taskusta kun Tarja hyppää nurkan takaa ja siinä sitten halattiin ja muutama kyynel vuodatettiin. Oli niin kova ikävä! Kyllähän mä siis alun perin tiesin että Tarja ehkä saattaisi tulla kotona käymään, mutta kun hän sanoi että yrittää päästä niin en sitten odotellut liikoja, jos ei syystä tai toisesta olisi sitten päässytkään. Oli tosi mukavaa nähdä Tarja ja vaihtaa pikakuulumiset. Oli todella kivan yllätys, ja olen meidän ystävälle kiitollinen. Ja Tarja piti huolen etten saa tietää mistään että hän on täällä päin käymässä.

Sunnuntaina lähdettiin Violan kanssa kahden aikoihin kävelemään mun isovanhempien, Violan isoisovanhempien luokse kultahääpäivä kahveille. Siellä oli äiti, äidin mies, Tarja, Katja ja äidin isosisko. Viola oli aluksi vähän itkunen ja ujosteli, koska hän oli herännyt puolituntia sitten ja taisi edelleen olla vähän uninen. Mutta kyllä se siitä kun heräsi niin alkoi just omaan tapaansa touhottaa ja leikkimään. Könysi vuorotellen Tarjan ja Katjan sylissä. Mun syli ei enää niin kelvannutkaan. Viola oli tosi hyvillään kun näki Tarjan. Oli selvasti Violallakin tätiään ikävä, kun kotimatkalla hoki : "täti täti täti".

Juhannus 2013

Ihanaa, ensi viikolla on luvassa rentoutumis hetki kun mun äiti tulee Violan seuraksi tänne ja mä lähden kaveriporukalla käymään ulkona. Toivottavasti ei tule mutkia matkaan.

-Hanna

Kylmä pakkas päivä

Hyrr kuinka osaa olla ulkona kylmä! Silti me kiltisti ja ahkerasti ollaan nyt käyty joka päivä ulkona. Violaa ei tunnu tuo paukku pakkanen haittaavan. Kun on lämpöisesti päällä niin eihän se pientä tirpattajaa haittaa. Minua itseeni ärsyttää vaa se että kun on kylmä niin olisi hyvä olla pipo päässä. Kyllä mä omistan pipon, mutta se on nyt jossain hukka nimisessä paikassa. Eikä tuo huppu pahemmin otsaa lämmitä, niin tuntuu että otsa on aina ihan jäässä. Hmph. Kai sitä ensi viikolla pitäisi käydä ostamassa uusi pipo.

Violalla oli torstaina pientä lämpöilyä, posket helotti ihan punasina koko ajan. Oli se muutenkin vähän kiukkunen, siis normaalia enemmän. Kaikki oli typerää, varsinkin jos kiellettiin, ja kaikki kielletty oli hirmu hauskaa. Sitten kun suututtiin niin ensin läpsittiin äitiä ja sen jälkeen kissoja jos ne sattuivat lähelle. Pitäisi vaan pysyä kovana ja tiukkana kun kieltää lasta, mutta aina ei sitä vaan pysty kun toinen heittäytyy dramaattisesti lattialle mahalleen kiljumaan.

Eilen, perjantaina, vietiin sitten minun äidin kanssa vaatteita paikalliselle kirpparille myyntiin ja tänään kävin vähän siistimässä pöytää ja viemässä vähän lisää tavaraa. Tai no, lähinnä Violan pieniä vaatteita. Ja huomasin että jonkun verran vaatteita oli jo mennyt, jeee! Tuli niin hyvä mieli.

-Hanna

Missä on mun pieni vauva?

Tänä aamuna istuin keittiössä juomassa aamukahvia, kun Viola juoksee olkkarista lempilammas kainalossaan. Katsoin siinä tyttöä ja sitten vasta tajusin: herranjestas, milloin Violasta on kasvanut noin iso tyttö??! Vastahan se oli sellanen konttaava, jokelteleva taaperon alku, joka vasta alkoi harjoittelemaan seisomaan. Nyt se jo melkein juoksee.

Viola kiljahtaen tepastelee takaisin olkkariin Gisella kissan perässä. Hetken päästä se tulee leikkilusikan ja leikkimukin kanssa mun luokse ja alkaa sekoittamaan. Pyysin maistiaisia, mutta Viola vei mukin pois. Sehän leikkii jo isojen tyttöjen leikkejä. Tuijottelin jälleen kauhistuneena. Laitoin Vilmalle viestiä ja kysyin että tuntuuko hänestäkin hänen poikansa Emil isolta pojalta. Vastauksena tuli 'joo! mihin tää aika menee?'. Sitä olen itsekkin miettinyt pitkän aikaa.

Äiti on jo mulle pitkän aikaa hokenut, ettei Viola ole enää vauva, vaan taapero. Mutta ei. Mun lahopäähän ei sellainen mennyt jakeluun vaan Viola on edelleenkin mulle pieni vauva, joka vaan kävelee ja sanoo 'äiti'. Viola osaa jo hienosti syödä itse, ainakin melkein osaa. Kyllä hän lusikalla ottaa ruokaa ja laittaa suuhun. Mutta vielä pitää kyllä harjoitella.

Huomaa selvästi että vähän on syöty myös ite.

Kovasti Violaa on noi kissat alkanut kiinnostaa. Jos joku kolmesta kissasta lepäilee sohvalla, niin Violan on pakko mennä siihen sohvan reunalle kiljumaan ja hakkaamaan sohvaa. Eilen se yritti kiivetä sohvalle, suuttui kun ei päässyt. Mun piti mennä auttaa Violaa ja siinä vaiheessa Carlos kissa, oli hätää kärsimässä ja livahti karkuun.

Käytiin tänään ulkona vähän leikkimässä ja kävelemässä. Harmittaa kun täällä päin ei ole kamalasti lunta, niin ei pääse vielä pulkkailemaan. Harmittaa niin hirveästi. Onneksi ensi viikolla isä tuo meille pulkan, jos silloin olisi lunta riittävästi maassa niin päästäisiin vähän pulkkailemaan, jee! Taitaa äiti enemmän olla pulkkailusta innoissaan kun tytär itse.

Ulkona oli -20 astetta pakkasta.

-Hanna

Vihdoin!

Huh kun alkoi suorastaan masentaa tuo jatkuva pimeys. Lumi suli pois joulun aikoihin eikä tosiaan olla päästy pulkkailemaan vieläkään kun pulkka on mun isän luona Suolahdessa. Sovittiin isän kanssa että hän tuo pulkan ensi viikolla, koska nyt vihdoin on tullut lunta sen verran ettei ole enää pimeää ja hämärää. Ei tee edes mieli jäädä peiton alle kun alkaa olla valoisaa. Paitsi nyt mä oon tulossa kipeäksi, ei vaan jaksaisi tehdä mitään, mutta mulle on tullut joku ihme vimma ja oon koko ajan siivoilemassa. Viola tottakai auttaa. Tänäänkin päätti vähän myllätä kissojen hiekkalaatikkoa ja levittää kaikki lelunsa ympäri asuntoa. Ihanaa näin illalla lakaista lattioita ja keräillä lapsen leluja.

Käytiin tänään äidin kanssa kävelyllä ja samalla kävin kaupassa. Ulkona on -16 astetta pakkasta ja tuntui kuin olisi -20 ellei jopa enemmänkin, koska tuuli sen verran. Kyllä oli naama jäässä. Violalla oli päällä sukat, kahdet housut, kolme paitaa (tpaita, pitkähihainen ja neule), fleecehaalari (umpinainen), toppahaalari, villalapaset + topparukkaset, myssy + pipo, kaulahuivi ja kuomat. Rattaissa oli vielä varmuuden vuoksi viltti. Ja voin kertoa, ei ainakaan ollut lapsella kylmä. Välillä oikeasti tuntuu että ylipuen lapsen kun lähdetään pakkasella ulos. Ja mietittiin tuossa Vilman kanssa että mitä sitä oikeasti pukisi lapselle päälle kun sattuisi oikeasti kolmenkymmenen asteen pakkaset ja pitäisi tyyliin lähikaupassa käydä maitoa hakemassa? Toivottavasti ei tuu niin kovia pakkasia, tai jos vaikka tulisikin niin en varmaan astuisi tytön kanssa oveta ulos. Kyllä mun ja äidin sormia sen verran paleli pelkillä lapasilla niin oli pakko ostaa sormikkaat. Ei enää sen jälkeen paleltanut ja todettiin että ne on muutenkin kätevät.

Laitoin justiinsa koneeseen myyntiin meneviä vaatteita (viimeinen erä) odottamaan huomista kun alan pesemään pyykkiä. Ja kieltämättä yllätyin kun niitä myyntiin meneviä vaatteita olikin niin vähän, vaikka se tuntuu yhä tosi paljolta ja huomenna pitää myös käydä hakemassa lisää hintalappuja, jotta pääsee hinnoittelemaan, koska perjantaina pitäisi vaatteet olla jo viemässä myyntiin. Vielä olisi sen verran hommaa että pitäisi hinnoitella vaatteet, lajitella ne koko järjestykseen niin on helpompi laittaa esille. Pitkiä iltoja siis tiedossa huomisesta eteenpäin. Onneksi osa vaatteista menee Lauralle ja hänen vauvoilleen niin selviän vähän helpommalla. Kohta Lauran vaatekaappi pursuaa vaaleanpunaisesta.

-Hanna

Leikkimässä

Perjantaina lähettiin päivällä Laukaaseen Lauran ja Kasperin luokse. Käytiin kaupassa ensin kun ostin meille vähän ruokaa sinne, kun oli suunnitelmissa että ollaan enemmän siellä kuin vaan pari tuntia. 12:10 lähti meidän bussi Äänekoskelta Laukaaseen: oli täys järkytys kun huomasin bussin. Se ei ollut matala. Onneksi eräs mies auttoi minut saamaan nukkuva tyttö rattaineen sisälle. Kyllä taas kirosin mielessäni. Katottiin Lauran kanssa tarkasti että se bussi millä tultaisiin, olisi matala, ei tarvitsisi rattaita nostella tai laittaa sinne alas tavaratilaan. Kiitin taas mielessäni sitä että onneksi tajuttiin lähteä matkarattailla liikenteeseen, vaikka lumisadetta oltiin luvattu. Matkan aikana laitoin äidilleni viestiä että tulisiko hakemaan Laukaasta, en jaksanut alkaa tappelemaan rattaiden kanssa kun ne pitäisi ylös saada.

Bussissa Laukaaseen menossa hurjimuksen kaa :')

Laukaassa ajattelin kävellä Lauran luokse, ajattelin että sinne olisi helppo päästä. No, kyllähän minä tiesin missä Laura asui, mutta en osannut hahmottaa kun en ollut ikinä ennen heidän luona käynyt, vaan monta kertaa ollaan autolla ajettu ohi. Eksyin vähäsen, oli tosi kylmä, taas kiitin mielessäni sitä että onneksi laitoin Violalle kunnolla päälle ja Viola vaan kiljui kädet huitoen kylmää tuulta mikä puuskutti hänen kasvojaan. Yritin nopeasti päästä sisälle lämpöseen, koska Violankin posket ja nenän pää alkoivat olla aika punaiset. Sillai, terveen punaiset. Pakkasen puremat.

Vihdoin ja viimein tunnin tarpomisen jälkeen päästiin Violan kanssa perille, pimpotin ovikelloa ja Laura tuli ison vauvamasunsa kanssa avaamaan oven. Kasper ovensuussa osoittelee Violaa ja huutaa vauvaa. Laura siinä sitten sanoi koko ajan ettei hän ole vauva, hän on Viola. Oli hauskaa jo heti.

Kun päästiin Violan kanssa sisälle ja sain otettua Violalta vaatteet pois päältä niin heti lapset alkoivat leikkiä keskenään. Violastakin oli nyt enemmän seuraa kun osasi kävellä. Viola antoi Kasperille pusuja, Kasper yritti halata Violaa, mutta oli sen verran raju että Viola kaatui ja sitten tuli itku. Loppuajasta Viola oli tosi itkunen, koska häntä väsytti. Onneksi äiti oli jo meitä tulossa hakemaan. Lauran kihlattu meni ihan paniikkiin että mitä tekisi Violan kanssa kun käytiin Lauran kanssa ulkona ja Viola itkee oven takana.

Viola tykkäsi tosi kovasti leikkiä Kasperin kanssa niin tarkoitus olisikin tässä kuussa vielä mennä, ennen kuin kaksoset syntyvät. Toki mennää kaksosten syntymän jälkeenkin kun Laura on rauhassa toipunut ja he kaikki ovat sopeutuneet siihen että heillä on yhden lapsen sijasta kolme.

Harmittaa kovasti ettei kuvia tullut otettua yhtään. Niistä olis saanut niin vauhdikkaita ja sulosia kuvia. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. :)

-Hanna

Ensimmäinen kuukausi, ensimmäiset viikot.

Meillä on menny nää tän vuoden ensimmäiset viikot ihan hyvin. Violalla on jokin ihme kausi ettei mitään kuunnella, mitään ei totella, kaikkea pitää kokeilla, äidin hermoja koetellaan ja sitten kun kielletään niin sitten joko suututaan tai sitten nauretaan kun ei oteta äitiä tosissaan. Niin turhauttavaa! Mutta kyllä mä sen tiedän että se vaan kuuluu tuohon ikään kun halutaan kokeilla mistä kaikesta äidin saa hermostumaan. Ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Viime viikolla otin edistysaskeleen Violan pienien vaatteiden pois antamisessa/myymisessä. Perjantaina vein pari kassillista tyttöjen vaatteita Lauralle ja 17.1 mulla ja mun äidillä on varattu kirppispöytä meidän paikallisella kirpputorilla niin pääsenpähän eroon lopullisistakin Violan minivaatteista ja muista nykyään turhista tavaroista. Laura tykästyi kovasti vaatteisiin, mitä hänelle annoin, ja lupauduin hänelle että loppukuusta tai ihan helmikuun alusta viedään äidin kanssa lisää vaatteita ja ammeteline. Ihanaa kun siellä on nyt tarjous tammikuulle että kuuden päivän pöytä on vain 15euroa! Tarvittaessa mä aion kyllä ottaa vielä toisetkin kuusi päivää. Ja ne vaatteet mitkä ei mene kaupaksi, aion lähettää lahjoitettavaksi jonnekkin päin maailmaa missä on pulaa pienistä lapsen vaatteista ja nuorten naisten.

Mun laihduttaminen on alkanut sujumaan ihan hyvin. Vatsa on selvästi pienentynyt, kun olen alkanut katsomaan mitä suuhuni laitan ja että liikun paljon ja teen pientä treeniä kotonakin. Olen tyytyväinen tilanteeseen. Ja jos jatkan samaan malliin niin oon ihan sopivissa mitoissa jo ensi kesään mennessä, ehkä.

-Hanna

Nyt se alkaa...

... nimittäin laihduttaminen. Tarkoituksena olisi laihtua 9-10kg. Upeaa olisi jos kesällä olisin hoikka, enkä tämmöne plösö. Mun ei oo oikeastaan ikinä tarvinnut laihduttamalla laihduttaa, mutta raskaus muutti mun kehoa niin paljon ettei nyt auta muu kuin laihduttaminen ja pieni treenaaminen.

Olen 161cm pitkä, ja ennen raskautta painoin 48-50kg. Kun menin synnyttämään marraskuussa 2012, painoin yli 70kg. Eli lihosin sen yhdeksän kuukauden aikana lähes 30 kg. Paino synnytyksen jälkeen alkoi hyvin varmasti laskemaan ja painoin maaliskuussa 2013 jo 53kg! Voi vitsi, olin niin ilonen! Mutta sitten, tuli kesä... Aloin taas lihoamaan, vaikka liikuin joka päivä tosi paljon, niin painoa on nyt kertynyt lähes 60 kiloon. Sydärin meinasin saada kun vaa'alle astuin jouluaattona. Joten päätin että heti tammikuussa aloitan laihduttamisen, lopetan herkuttelun, keskityn syömään terveellisesti, treenaamaan ainakin joka toinen päivä ja liikkumaan joka päivä. Tämä on minun tavoite. Tavoitteeni on painaa vuoden loppuun mennessä 50kg! Koska tuntuu ettei mikään vaate oo hyvä päällä, mikään ei näytä kivalta. Ostin alennusmyynneistä kivat housut Seppälästä, ja olis tosi kiva pitää niitä ilman että mun mahamakkarat pursuaa ja ilman että ne ois tukalat päällä.

Lupaan tulla teille kertomaan säännöllisin väliajoin miten on mennyt ja oonko pitänyt tavoitteissani kiinni.

-Hanna