Ensimmäinen kuukausi, ensimmäiset viikot.

Meillä on menny nää tän vuoden ensimmäiset viikot ihan hyvin. Violalla on jokin ihme kausi ettei mitään kuunnella, mitään ei totella, kaikkea pitää kokeilla, äidin hermoja koetellaan ja sitten kun kielletään niin sitten joko suututaan tai sitten nauretaan kun ei oteta äitiä tosissaan. Niin turhauttavaa! Mutta kyllä mä sen tiedän että se vaan kuuluu tuohon ikään kun halutaan kokeilla mistä kaikesta äidin saa hermostumaan. Ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Viime viikolla otin edistysaskeleen Violan pienien vaatteiden pois antamisessa/myymisessä. Perjantaina vein pari kassillista tyttöjen vaatteita Lauralle ja 17.1 mulla ja mun äidillä on varattu kirppispöytä meidän paikallisella kirpputorilla niin pääsenpähän eroon lopullisistakin Violan minivaatteista ja muista nykyään turhista tavaroista. Laura tykästyi kovasti vaatteisiin, mitä hänelle annoin, ja lupauduin hänelle että loppukuusta tai ihan helmikuun alusta viedään äidin kanssa lisää vaatteita ja ammeteline. Ihanaa kun siellä on nyt tarjous tammikuulle että kuuden päivän pöytä on vain 15euroa! Tarvittaessa mä aion kyllä ottaa vielä toisetkin kuusi päivää. Ja ne vaatteet mitkä ei mene kaupaksi, aion lähettää lahjoitettavaksi jonnekkin päin maailmaa missä on pulaa pienistä lapsen vaatteista ja nuorten naisten.

Mun laihduttaminen on alkanut sujumaan ihan hyvin. Vatsa on selvästi pienentynyt, kun olen alkanut katsomaan mitä suuhuni laitan ja että liikun paljon ja teen pientä treeniä kotonakin. Olen tyytyväinen tilanteeseen. Ja jos jatkan samaan malliin niin oon ihan sopivissa mitoissa jo ensi kesään mennessä, ehkä.

-Hanna