Isäni ja hänen vaimonsa tulivat käymään ja toivat minulle imurin ja kahvikeittimen, koska siskoni muuton yhteydessä oli vienyt imurin ja minulla kun ei ollut varaa ostaa sillä hetkellä kahvia ja siskollani oli taas kahvia niin annoin hänelle kahvinkeittimeni lainaa niin pitkäksi aikaa kunnes hän saa ostettua omansa. Kun isä vaimoineen oli lähtenyt luotani taivastellen että voisin jo synnyttää ison mahani ja tosi tukalan oloni takia aloin ahkerasti imuroimaan ja muutenkin siivoilemaan.
Tyttäreni isä tuli illalla luokseni ja kävimme siinä saunassa ihan rauhassa rupatellen ja viettäen hauskaa iltaa. Minua alkoi välillä supistaa vähän napakammin ja jouduin supistusten aikana keskittymään hengittämään, mutta ei ne vielä kovin säännöllisiä olleet.
Menin nukkumaan kymmenen aikoihin, koska olin tosi väsynyt ja supisti aika kovasti, koitin jos saisin levättyä supistusten välissä.
Klo 1.00 heräsin siihen kun minua supisti säännöllisesti tosi kipeesti. Laskin väleiksi 5min ja supistusten kesto minuutin. Seurailin tilannetta pari tuntia, sanoin tyttäreni isälle että nyt sattuu kovasti ja hän kehotti minua soittamaan ensin äidilleni ja sitten vasta sairaalaan. Äiti lähti heti hakemaan minua kun olin soittanut sairaalaan ja sieltä tuli käsky tulla sinne.
Sairaalassa minua tutki oikein mukava kätilö, hän totesi että olen nuppineulanpään verran auki, kaulaakin oli vielä jäljellä. Aloin turhautumaan, niinkö menisin takaisin kotiin. Kätilö suositteli että kun muutenki olisin tullut käymään viikolla 41+5 niin jäisin osastolle ettei tulisi välimatkan takia turhaa ravaamista. Jäin osastolle yöksi ja äiti lähti kotia.
11.11.2012
En saanut sinä yönä nukuttua ollenkaan, oli vieras paikka ja supistikin vielä. Burana, nukahtamislääke ja toinen kipulääke eivät auttaneet vaan kärvistelin supistusten välissä. Odotin aamiaista. Minulle tuotiin aamiaisen jälkeen jumppapallo jonka päällä istuskelin jotta avautuisin enemmän. Minut pistettiin kävelemäänki, jotta supistukset tihenisi. Olin siinä välissä käyrilläkin ja hyvältä näytti. Kaikki odotti että synnyttäisin silloin, mutta ei, en synnyttänyt. Nukahdin yöviideltä kun sain tosi tujua kipulääkettä jotka lievitti kipuani niin että sain nukahdettua ja kätilö joka minua hoiti sinä yönä oli hurrannu kun kuorsasin omassa pedissäni.
12.11.2012
En meinannut herätä aamiaiselle ollenkaan, olin ihan unenpöpperössä kun en ollut nukkunut kahteen vuorokauteen kunnolla. Aamiaisen jälkeen menimme kätilön kanssa lääkärin tarkistukseen jossa lääkäri totesi että olen kolme senttiä auki, voin siirtyä saliin kalvojen puhkaisuun. Kello oli tuolloin puoli kymmenen aamulla. Soitin heti lääkäriltä päästyäni äidilleni ja pyysin häntä tulemaan siskoni kanssa sairaalaan, koska synnyttäisin tänään. Sanoin kuitenki ettei tarvii kiirettä pitää, en ole vielä salissa että pakkailen tässä tavaroitani ja sen jälkeen siirryn saliin. Kello oli 10.15 kun siirryin saliin. Kello 10.45 lääkäri tuli puhkaisemaan kalvoni, mutta hän ei saanutkaan puhkaistua niitä, koska kalvot oli ihan kiinni tytön päässä. Hän totesi että laittaa 'pinnin' tytön päähän, jonka kautta syke tuntuu paremmin. Samalla kalvotkin puhkesivat, vettä alkoi tihkuttaa. Makoilin parisen tuntia siinä sängyssä ja ihmettelin maailman menoa, yritin nukkua siinä välissä vaikka supistelikin aika napakasti. Onneksi äiti ja siskoni tuli viihdyttämään minua kahdentoista aikoihin, olin kiitollinen.
Supistukset alkoivat taas tuntua napakoilta vähän tiheemmin, ja pyysin samaa kipulääkettä mitä olin saanut edellisyönäkin. Kivut helpottivat hetkeksi. Mutta supistukset alkoivat heikkenemään. Kätilöopiskelija tuli antamaan minulle oksitosiinia, jotta saataisi vähän potkua supistuksiin. Ja sitä kyllä tuli sitten. Kun supistuksia alkoi neljän aikoihin tulemaan minuutin parin välein pyysin epiduraalia. Oloni oli tosi kipeä. Kun ihana anestesia lääkäri tuli antamaan sen mulle niin tunsin olevani taivaassa, paikat vatsasta alaspäin puutui. Harmi etten sen takia pystynyt käymään vessassa ollenkaan, koska en tuntenut että olisi ollut vessahätä niin mulle laitettiin katetri. Pyysin kuuden aikoihin lisää epiduraalia koska aloin tuntea taas kipeitä supistuksia. Äiti lähti sinä aikana käyttää koiransa lenkillä, ja siskoni jäi sinne mun seuraksi. Puoli kahdeksalta aloin taas tuntea kipeitä supistuksia ja kätilöopiskelija antoi minulle puolikkaan epiduraali annoksen. Yhtäkkiä tunsin että mua alkoi ponnistuttaa. Onneksi äitini oli ehtinyt just tulla takaisin paikalle. Kätilö tutki minua sanoi että olen täysin auki että voin alkaa ponnistaa, ja samalla hän tutki missä asennossa tytön pää on. Minun Aku Ankan tuuriani kun on niin hänellä oli pää vinossa, aloin turhautuu. Meinasi tulla itku. Kätilö suositteli että kääntyisin nelinkontin sängyllä ihan omassa tahdissa. Aloin pikkuhiljaa supistusten yhteydessä kääntymään, epiduraali ei ehtinyt kunnolla vaikuttaa enää. Siskoni ja äitini molemmat seisoi kummallakin puolella, pitivät käsistäni kiinni kun olin nelinkontin sängyllä ja huusin kuinka ponnistuttaa. Sain vihdoin kätilöiltä luvan kääntyä takaisin makuuasentoon ja toinen kätilöistä tarkisti missä asennossa vauvan pää nyt oli. Se ei ollut enää vinossa! Nyt sain luvan ponnistaa kunnolla apinan raivolla.
Ponnistusvaihe kesti 45 min ja tyttö syntyi klo 21.05 mitoin 48cm ja 3190g.
Mä itse selvisin toisen asteen repeämisillä ja tuli 6-7 tikkiä.
Tytön kanssa kotiuduimme 15.11 ja vietimme parit eka yötä siskoni luona Suolahdessa, jotta äiti pystyi olemaan paremmin apuna.
Synnytyksestä minulle jäi positiivinen kokemus, ei jäänyt minkäänlaisia traumoja enkä missään vaiheessa kunnolla pelännyt mitään, vaikka ponnistusvaihe vähän jännittikin. Synnyttäisin toistamiseen, mutta en ainakaan muutamaan vuoteen. Keskityn nyt ihan täysin tuohon omaan tyttöön.
Kiitos siskolleni ja äidilleni, jotka jaksoivat koko synnytyksen aikana olla tukena, varsinkin siskoni, joka ei pyörtynyt vaan jaksoi koko sen ajan kannustaa ja olla mun tukena. Erityiskiitokset myös kätilöille, jotka auttoivat maailman kauneimman tyttäreni maailmaan.
Tyttö päivän ikäisenä. Kuva oli Keskisuomalaisen Kaupunkilainen liitteessä.
