Pitkäaikais aivosähkökäyrä.

Tänään minä, Viola ja Tarja mentiin Jyväskylään sairaalaan pitkäaikais aivosähkökäyrään. Mä en ensi tajunnut että se höskä, ne kaikki piuhat jne. lähtevät meidän mukaan kotiin. Jos olisin sen tiennyt niin olisin pukenut Violalle jonkilaisen haalarin päälle, nyt se on tolla bodylla ainakin keskiviikkoon asti. On ollut tosi rankkaa, totuttelemista. Hänellä on sellainen sininen reppu, jossa on se laite joka piirtää käyriä, jotka ilmeisesti menevät Jyväskylään. Violalla on 19 lätkää päässä ja 2 rinnassa, lätkät päähän on laitettu kipsiaineella, joka liukenee vedessä pois mä jo säikähdin että joudun leikkaamaan Violan hiukset kun hoitajat sanoi että se aine on kipsiä mutta pysyy ainakin piuhat päässä. Paitsi ilmeisesti 1 piuha on lähtenyt päiväunien tuloksena, saa nähdä onko yöunien jälkeen yhtään jäljellä.

Jos käyriin piirtyy kohtaus niin Violalta otetaan toi laite pois jo huomenna ku me mennään sinne. Jos ei, niin vasta sitten keskiviikkona, jolloin Violalla on anestesiamagneetti kuvaus, jota minä pelkään aika kovasti. Mun äiti tulee keskiviikkona mukaan, koska hän on kokenut K:n kanssa saman asian. K:lla oli epilepsia 12(?) vuotta tai siis lääkitys on purettu ja enää ei kohtauksia oo saanu moneen vuoteen. Mun äiti tietää minkälaista se on katsoa kun lapsi laitetaan uneen, vaikka se onki kevyt uni, mutta silti, pahalta tuntuu.

Viola voi nyt kaiken kaikkiaan hyvin. Se on leikkinyt normaalisti. Vaipan vaihto on muun muuassa hankalaa koska reppu on tiellä, on pitänyt miettiä miten sen vaihtaa ilman että riuhtoo vahingossa. Sama nää nukkumiset on aika ongelma, koska en ole ihan varma mikä on turvallisin keino. Kokeiltiin että entä jos nukkuis reppu selässä, eeeii, ei näyttäny eikä tuntunut hyvältä. Päätin laittaa repun Violan viereen ja aina jos yöllä herään niin käyn katsomassa että kaikki on varmasti hyvin.

Huomenna kerron teille sitten lisää mitä Jyväskylässä sanottiin.

Väsynyt pieni urhea tyttö <3 Äidin rakas.

-Hanna