!

Blogi on muuttanut ja uudet tuulet puhaltavat!

Meidän uusi osoitteemme on :

http://happylittlefamili.blogspot.fi/

Vauvamessut 2014

Vauvamessut järjestettiin jo toista kertaan Jyväskylän Paviljongissa. Vauvamessut järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2013 keväällä. Vauvamessujen kotisivuilta luin että silloin messut olivat pienet ja ne olivat sen takia pienemmissä tiloissa. Tänä vuonna oli ilmeisesti enemmän vähän kaikkea ja kaiken ikäisille. Viime vuodesta en oikein osaa mitään sanoa, koska en siellä silloin käynyt. Nyt siellä oli Klovni Sebastian, luentoja, pisteitä missä myytiin vaatteita + muita tarvikkeita mitä ne on, näytteilleasettajia? Sana hukassa, Panda ja lisko tervehtivät ja jakoivat karkkia lapsille, pelastuslaitos ja poliisi oli kanssa, muskari tuokiokin oli. Tuossa oli ne mitä me ehdittiin nähdä, koska matkaa oli nelisenkymmentä kilometriä niin ei viitsinyt hirveän kauaa siellä olla kun iski jo väsy ja nälkä, niin Violalle kuin minulle ja äidilleni.

Messuille menossa

Viola oli koko sen ajan tosi reipas, juoksenteli joka paikkaan, tutustuttiin poliisiautoon, joka oli tosi iso pettymys koska itse poliisi huiteli jossakin voisin häpeilemättä sanoa että koko ajan, ambulanssissa Viola halusi koko ajan olla ja painella nippuloita nappuloita. Viola oli juoksemassa ambulanssin luokse, mutta yhtäkkiä sitten pysähtyi ja jähmettyi kun joku mies katsoi häntä ja hymyili. Violaa alkoi siis ujostuttaa kamalasti eikä meinannut edes havahtua mun äitiinikään kun äiti tuli Violalle puhumaan. Hetken päästä Viola sitten juoksi mun luokse ja lähdettiin yhdessä katsomaan taas ambulanssia. Ja tultiin siihen tulokseen että niinkö Violasta isona tyttönä tulee sairaanhoitaja.

Poliisiauton takapenkillä

Poliisiauton ratin takana

Vähän katottiin mitä tapahtuu mistäkin napista

Kun muskari tuli lauleskelemaan vauvoille ja leikittämään niin Violan kanssa siinä tanssittiin. Äiti ja Viola menivät soittelemaan marakasseilla siihen eteen ja Violalla oli heti rytmi hallussa, joten kai tässä pitäisi alkaa kattelemaan erilaisia soittimia meille kotiin kun ilmeisesti musikaalinen tyttö mulla on.

Heti sen jälkeen tuli Klovni Sebastian esiintymään ja siinä lattialla sitten katsottiin ihan ihmeissämme, taputettiin ja naurettiin. Oli tosi hauska show. Minä sekä Viola tykättiin tosi kovasti.

Klovnilta saatu koira. 

Messut olivat ennen kaikkea tosi mukavat ja oon aika varma että ensi vuonna jos sellaiset järjestetään niin mennään silloinkin.

Kotiin oli kuitenkin tosi mukava tulla, varsinkin kun oli nälkä ja väsy. Heti kun Viola oli syönyt ja hetken leikkinyt niin könys sänkyynsä ja nukahti. Ja nukkuu vieläkin.

Pötköttelyt rankan päivän jälkeen

Papan luona

Lähdettiin viime torstaina mun isän luokse Suolahteen. Meillä oli tosi hauskaa. Heti kun sisälle päästiin niin piti mennä koiraa härkkimään ja säätämään uusiksi karaokelaitteita. VHS :iä oli edelleen tosi kiva laittaa uuteen järjestykseen. Mun piti laittaa välillä olohuoneeseen menevä ovi kiinni että saisin edes hetken istua rauhassa ja juoda kahvia. Siitä ei Viola oikein tykännyt vaan hakkasi ovea, veti itku potku raivarit. Huh. Violalle on tullut oikeasti ihan järisyttävä uhma. Koirakin yritti syödä herkkuluuta ihan rauhassa, mutta mitä tekee Viola: menee ja ottaa luun, kaiken lisäksi lähtee karkuun. :(

Perjantaina mentiin sitten mun lapsuuden ystävän ja hänen poikansa (3v) luokse leikkimään. Viola oli ihan hämillään kun poika ei antanut leikkiä hänen leluillaan, ei saanu edes telkkariin koskea :D Mutta kyllä poika sitten sanoi kun tehtiin lähtöä, että oli kivaa, Viola on kiva ja tulkaa uudestaan. :) Me tosiaan käveltiin koko matka ja huh huh mitä kuntoilua oli. Viola ei jaksanut kävellä, oli hyppimässä kuralammikoihin ja ei ollut sopivaa vaatetusta semmoseen. Ystävän luokse kun päästiin niin tuloksena oli äiti sekä tytär yltäpäätä kurassa. Voin sanoa että oli äärimmäisen mielenkiintoinen kävelyreissu. Onneksi sitten meidät tultiin hakemaan niin ei tarvinnut väsyneen lapsen edes yrittää kävellä.

Lauantaina käytiin sitten Sumiaisissa isomummin luona. Mummi oli aina yhtä iloinen kun näki Violan. Viola oli kasvanut niin paljon viime näkemästä.

Meillä oli niin kiva reissu mun kotipaikkakunnalla. Mutta oli kyllä kiva tulla kotiinkin. Alkuviikko on mennyt ulkoillessa kun ulkona on ollut niin fantastinen keli. Violakin tykkää kovasti. Eilen veti hirveät raivarit kun kannoin sisälle. Olis varmaan ollut kauemminkin, mutta mulle tuli nälkä.

Ihanaa! Ensi viikolla on ystäväni kaksosten ristiäiset, lapsille lahjat ostettu, mekko tilattu. Lapselta puuttuu enää kengät kun nykyset kengät on Violalle jo pienet. Ja mikä parasta, Tarja tulee ensi viikolla. 

InstaMonth #1

Monesta blogista oon bongaillu viikottain postauksen, joissa on viikon kuvat Instagramista. Minä en ole kovin aktiivinen kuvaaja, varsinkaan Instagramiin, joten jos tekisin viikottain postauksen lisäämistäni kuvista Instagramiin niin luultavammin olisi yksi tai kaksi kuvaa ja se olisi kieltämättä aika tylsää. Joten päätin että teen kyseisen postauksen kerran kuussa, meidän kuvista. Toki on sellasia hetkiä jolloin kuvia tulee paljon, mutta sitten valitsen ne ns. parhaimmat kuvat.

Helmikuu:

Helmikuu oli ihan mukava kuukausi. Siskoni Katja oli meillä yökylässä ja Viola tykkäsi tosi kovasti. Käytiin aika paljon pulkkailemassa Violan kanssa, ja pulkkailtiin jopa kauppaan asti. Violan kiinnostus alkoi heräämään kissojan kohtaan entistä enemmän ja kovien silittelyiden sijasta Viola alkoi antaa pusuja. Syksyllä olin tilannut ihanat kengät tietämättä sopiiko ne mulle. Kokeilin ja olin onneni kukkuloilla, niin ne sopi mulle. Olen myös aikamoinen The Vampire Diaries fani/katsoja/tms, ostin facebookin Äitylit -ryhmästä itselleni kyseisen sarjan ensimmäiset kaudet ja silloin kun ne postiluukku kolahti niin olin ihan onneni kukkuloilla taas ja odotin että milloin pääsen katsomaan ihan rauhassa. Ystävänpäiväkin oli helmikuussa, ostin minulle ja äidilleni ystävänpäivä herkut vaikka olen laiharilla. Normaalisti en tykkää täytepullista, ne on musta aina ollut ihan kamalia, mutta nyt maistui. Helmikuu oli kaikenkaikkiaan oikein tapahtuma rikas ja kevätkin oli kovaa vauhtia tuloillaan. 

Meidän Instagramiin pääset klikkaamalla tästä!

Ihana maanantai

Tää viikko ei olis voinut kyllä paremmin alkaa. Tänään vihdoin tuli Violalle perhostunika mitä olin odotellu. Mä olin ostanut Violalle muutamia vaatteita kesäki ja olen niihin enemmän kuin tyytyväinen. Vielä olisi Violalle paljon ostettavaa, varsinkin just kesäksi. Saimme kutsun Violan kanssa ristiäisiin, jossa ystäväni kaksoset saavat nimet. Minulla onneks on jo päälle laitettavaa, mutta Violalle ei, joten uusi juhlamekko Violalle pitää ostaa. Onneksi aikaa on vielä muutama viikko, joten eihän tässä oo mikään kiire.

Tänään minulle tuli aivan ihana nainen tekemään geelikynnet. Kun odotin Violaa niin minulla oli jopa parikin kertaa geelikynnet. Mutta sitten kun Viola syntyi ei ollut aikaa eikä varaa semmosii hemmotteluihin. Nyt huomasin paikalliselta Facebook kirppikseltä että eräs nainen tekee geelikynsiä edullisesti! Otin heti yhteyttä naiseen ja niin vaan hän tänään tuli meille tekemään minulle kynnet. Ihanaa, olen ihan rakastunut. Sovittiin että jatkossa tulen hänen luokse, koska hänellä itselläänki on Violan ikäinen tyttö ja voisivat leikkiä sillä aikaa. Mä olin nimittäin ajoittanut Violan päiväunet siten että hän nukkuu ja me voidaan rauhassa jutella ja keskittyä kynsiini.

Mitäs tykkäätte? Halusin ehdottomasti keväiset kynnet, ja keltainen on mun yksi lempiväreistäni.

Niin se vaan tännekkin tuli lunta. Kyllä oli surullinen näky eilen aamulla kun katoin ulos ja lunta oli tullut ihan mukavasti. Ärsytti lähteä tarpomaan lumisella, jäisellä tiellä kohti kauppaan. Mutta päivän mittaan aurinko alkoi paistaa ja ilmeisesti paistoi niin lämpimästi että joistakin kohtaa lumi suli ja oli aivan fantastinen keli käydä kaupassa ennen kuin mun isä ja hänen vaimonsa tulivat kylään kahville. Viola oli innoissaan ja esitteli hienoja taitojaan papalleen. Minustakin oli tosi mukava nähdä heitä pitkästä aikaa, ja sovittiin että torstaina mennään heidän luokseen. Näen samalla omia kavereitani ja Viola pääsee leikkimään muiden lasten kanssa.

Ihanaa maanantaita ja alkavaa viikkoa!

Lapsi ja lemmikki

Kuten moni jo varmaan tietää, mulla on kolme kissaa. Viola kun syntyi marraskuussa 2012, oltiin ensimmäiset pari yötä mun siskon Tarjan luona Suolahdessa ihan siltä varalta jos tarviinki apua niin äiti pääsisi nopeammin ja kätevämmin auttamaan kun asui silloin Suolahdessa. Tarjallakin tosiaa on kissa, Rölli, ja Rölli haisteli Violaa ja nukkui Violan lähellä, mutta ei kuitenkaan liian lähellä. Rölli on herkkä kissa, ottaa helposti nokkiinsa jos jokin tietty asia ei mene hänen mielensä mukaan, mutta tällä kertaa Rölli oli koko ajan vaan meidän lähellä.

Rölli

Mua kieltämättä vähän jännitti mennä kotiin Violan kanssa, koska Nuutti kissa ainakin on tosi läheisyyden haluinen, raskaana ollessani mielellään lepäili mun mahan päällä, ihan sama potkiko vauva vaiko ei. Jännitti myös se yrittävätkö kissat mennä nukkumaan vauvan pinnasänkyyn. Ja voin sanoa että turhaan jännitin! Ainoastaan kerran meidän vanha neiti Gisella meni Violan pinnasänkyyn kun Viola nukkui päiväuniaan. Olin laittamassa pyykkiä kaappiin ja huomasin tämän. Kissa sai heti lähdöt ja Viola alkoi vähän kitisemään. Tais kissa säikähtää enemmän. Sen jälkeen ei oo kissat edes yrittänyt mennä lapsen pinnasänkyyn kun Viola on siinä nukkunut. Ja sitten kun Viola alkoi liikkumaan niin siitä lähtien on ollut aika eläväinen lapsi unissaan.

Violan isän kissa

Kissat suhtautuivat Violaan koko ajan varauksella, ainakin ensin. Kävivät varovaisesti haistelemassa tuhisevaa nukkuvaa vauvaa. Ja ikinä en jättänyt Violaa ja kissoja keskenään. Ja kyllähän ne osoittivat mieltä välillä kun osoitin vauvalle enemmän huomiota, kun ennen osoitin niille. Ainakin aamut olivat kissoille ensin ihan hirveitä, kun ensimmäisenä ruokin lapsen. Sitten vasta kissat. Kissoilla kuitenkin on koko ajan raksuja tarjolla, niin eivät he muutamatta minuutissa nälkään kuole. Vähittelen tottuivat siihenkin että lapsi menee niiden edelle joissakin asioissa, mutta jaetulla ykkössijalla kissat on lapsen kanssa muissa asioissa.

Minä ja Gisella muutama päivää ennen Violan syntymää

Viola kun kasvoi isommaksi tytöksi, niin Violan kiinnostus siinä samalla kasvoi. Viola naureskeli ja jokelteli paljonkin kissoille. Ja varsinkin Violan isän kissa tykkäsi Violan läheisyydestä, mutta ei tietenkään mennyt liian lähelle. Viola kun oppi konttamaan alku kesän aikana, niin konttaili enimmäkseen kissojen perässä. Ei kissat silloinkaan kamalasti välittänyt, mitä nyt juoksivat karkuun kun näkivät sen tarpeelliseksi.

Kesällä minä ja Violan isä erottiin, ja Violan isä otti tottakai kissansa mukaan niin jäi tosi tyhjä kolo meijän 'pieneen' kaksioon. Päätin että meidän pitää ottaa yksi kissa, olin jo ehtinyt tottua kolmen kissan ja pienen lapsen arkeen. Niinpä me otettiin Carlos. Carlos oli n. 7 kuukauden ikäinen kun meille tuli. Ja voin sanoa oli vähän sopeutumista pentu kissan ja pienen lapsen arkeen. Viola antoi kyllä nukkua tosi hyvin, mutta Carlos ei. Voin ihan liioittelematta sanoa että Carlos herätteli mua joka yö puremalla mun varpaita, saalistamalla niitä. Oli oikein kiva olla aamuisin kävelevä zombi kun lapsi oli pirteä kuin peipponen hyvien yöunien jälkeen. Ja Carlos kun oli niin vauva, niin hän sopeutui hyvin uuteen perheeseen, uuteen arkeen ja uuteen elämään. Violakin rakastui uuteen lemmikkiin ihan täysin. Viola kun otti onkilelun ja alkoi leikkimään kissan kanssa niin kuului tosi paljon iloista kikatusta.

Carlos on aika hellyyden kipeä kissa.

Nuutti ja Viola

Viola kun oppi kävelemään niin on entistä enemmän kiinnostuneempi kissoista, varsinkin kun on vähän vikkelämpi. Mielellään touhuaa kissojen kanssa varsinkin Carlosin. Ja edelleenkään en jätä Violaa kissojen kanssa keskenään, koska kissakin osaa olla arvaamaton. Niin kuin lapsikin. Yhtenä päivänä Viola ensin pusutteli Carlosta ja yhtäkkiä vetäs hännästä! Toruin Violaa ja kerroin ettei noin saa tehdä, kissaan sattuu. Ja näytin miten pitää silittää ja osoittaa hellyyttä. Nuuttikin on saanut oman osansa Violan pusuista ja myös kovasta kohtelusta. Gisella on hyvin välttynyt, koska Gisella on luonteeltaan herkempi ja arempi niin osaa pysyä kauempana.

Viola on jo tutustunut pappansa koiraan. Ensin säälin kovasti vanhaa neitiä, että Viola hirveetä vauhtia menee sen perässä, repii turkista, viiksistä jne. Aliisa on siis pieni sekarotuinen 11vuotias koira. Ja välillä vähän reppana tapaus. Aliisa rakastui Violaan heti, ekan kerran kun näki Violan jouluaattona 2012 niin Aliisa hyppi mua vasten, samanlailla kun odotti jotain herkkua lenkin jälkeen. Viola kun kasvoi kasvamistaan niin Aliisakin pääsi enemmän tutustumaan lapseen. Nuoli tämän naamaa, leikkivät yhdessä Aliisan pallolla, Viola silitti Aliisaa eikä oo turkista vetänyt eikä viiksistä. Eikä ole pahemmin perässäkään liikkunut.

Aliisa antaa Violalle pusun

Mä annan kissojen ja koirien tutustua Violaan ja Violan tutustua eläimeen, koska itse olen kasvanut neljän koiran ja yhden kissan kanssa, joista neljästä koirasta ja kissasta on jäljellä Aliisa ja Rölli. Ja eläimet on muutenkin keskeisiä meidän elämässä, ja jatkossakin meillä on kissa tai koira. Ellei mitään yllättäviä allergioita tule. Onko teillä lemmikkejä ja pieniä lapsia?

Ihanaa aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Kevät, oi kevät.

Alkuviikko alkoi mallikkaasti. Kävimme shoppailemassa vähän Violan kanssa eilen ja ostin samalla Violalle maton hänen huoneeseen ja nyt se näyttää ihan ison tytön huoneelta. Kyllä jokin pienikin asia saa ihmeitä aikaan. :) Onhan siinä vielä laitettavaa ja puuttuu vielä tavaraa, mutta vähitellen hyvää tulee. Lapsi rakastui tuohon mattoon ihan täysin, illalla halusi koko ajan vaan istua ja leikkiä matollaan.

Oon huomannut että jos aiotaan mennä ulos, mutta Violaa ei vaan kiinnosta, haluaa vaan touhuta kotona niin kyllä se ihan mahdotonta on mennä pihalle. Viimeksi sunnuntaina vetäisi niin hirveät raivarit että annoin olla. Olin hupparia pukemassa päälle niin Viola alkoi puremaan hupparia ja vääntelehti niin kamalasti ettei mitään toivoa että olisin saanut edes kumisaappaita lapsen jalkaan. Oltiin muutenkin oltu koko viikonloppu sisällä niin ajattelin että nyt mennään kyllä ulos. Viola oli toista mieltä. Ja jos vähänkin toruin mm. siitä että uitti mun puuterihuiskua kissojen pissa-astiassa niin hirveät raivarit. Huh huh. Täällä olisi yksi uhma, haluaako? Tyttöä ei saa, uhman kyllä.

Kyllä siinä kiukkujen välissä vähän leikittiinki.

Tänään me käytiin ulkona heti aamusta, eli tosi hyvin lähti aamu käyntiin. Ja ulkona oli kaiken lisäksi tosi ihana aurinkoinen ilma. Uhkaavasti on takatalvi tulossa, ainakin jos ennusteisiin on uskomista ja jo viikonloppuna sataisi lunta jopa 20 senttiä. Kyllä tää kevät sais nyt olla ja pysyä ja siitä sitten vähitellen tulisi kesä. Ulkona tuli käveltyä paljon, ihmeteltyä ihmisiä ja autoja, makoiltua ja laskettiin liukumäestäkin. Viola yritti kiivetä liukumäkeeseen itse liukukohdasta, meinasi alkaa hermostua kun tylsä äiti torui häntä.

Jokos mä kerroin teille että ostin Helsingistä kalliin suoristusraudan? Ei kyllä olis ollut yhtään varaa sitä ostaa, mutta se oli niin ihana ja sopiva mun hiuksille että oli pakko ostaa! Oikea hinta oli 200e, mut sain 89 euroon, mutta silti oli se aika arvokas mun rahapussille. Siitä enemmän sitten myöhemmin.

Te varmaan jo tiedätte että minulla on äärimmäisen ilmeikäs lapsi. Ei kyllä ole tylsiä päiviä kun on kahdestaan tuon vintiön kanssa kotosalla tai ulkona. Miten teidän alkuviikko on sujunut?

Mitä meille kuuluu?

Tässä kuukauden aikana on tosiaan ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Viola on alkanut uhmailemaan entistä enemmän, kiukkuaa lähes tulkoon joka asiasta ja meidän Carloskin saa oman osansa tästä pienen lapsen kiukusta. Varsinkin jos kiellän jotain. Varsinkin sillon on kiukku huipussaan lapsella, kun ei oo kunnolla päikkäreitä nukuttu ja väsyttää, mutta kun hampaita tulee tulemisen ilosta, niin eihän sitä saa nukuttua. Silloin heitellään leluilla, purraan raivoissaan sohvaa ja läpsitään kissoja. Poskia punottaan kun on väsynyt, silmätkin lupsaa. Mutta ei, ei vaan malta nukkua. Tuollaiset päivät on kyllä yhtä tuskaa sekä kissoille, äidille että lapselle.

Sunnuntaina Viola sai isojen tyttöjen sängyn ja pinnasängyn kuskasin naapuriasuntoon äitin kanssa. Olen vieläkin niin onnellinen ettei mun tarvinnut sänkyä osiin laittaa ja kuskata varastoon. Violan vanhan sitterin sain vihdoin ja viimein vietyä varastoon oottamaan seuraavaa käyttäjäänsä ja yhen laatikollisen tavaraa Violan huoneesta meni siinä samalla varastoon. Yhden pöydänkin laitoin osiin, jotta saisin sohvan olohuoneesta sinne mahtumaan ja kunnolla pääsisin sisustamaan Violan huonetta. Pöytä jäi nyt sitten odottamaan että isä hakisi sen ullakolle, koska eihän sitä tiedä milloin tulen pöytää tarvitsemaan, siis isompaa pöytää.

Uskokaa tai älkää, mä oon niin super että sain ihan yksin raahattua meidän toisen sohvan olohuoneesta Violan huoneeseen suht keposesti. Ei siinä mennyt kun puoli tuntia, kun hikihatussa työnsin, nostin ja vedin sohvaa kapeassa käytävässä. Mutta siellä se nyt on ja olen tosi tyytyväinen itseeni. Violakin tämän operaation aikana istuin kiltisti toisella sohvalla ja katsoi piirrettyjä. Välillä huuteli jotain, mutta muuten oli tosi rauhallinen. Nyt uskallan jopa sanoa että olen ekaa kertaa aikoihin tyytyväinen tähän asuntoon. Vielä pitäisi parin hyllyn paikkaa siirtää ja Violan huoneeseen hakea matto ja etsiä jostain sinne kattolamppu.

Violan huone. 

Viola täyttää tosiaan 16kk ensi viikon Keskiviikkona, on se jo iso tyttö. :)

Ihanaa naisten päivää kaikille ihanille naisille!

Tauon loppu

Kevät tulee kovaa vauhtia ja mulla ei edelleenkään ole kunnollisia kenkiä. Ostoslistalla on ainakin kahdet kengät, kumpparit ja tennarit. Ei tällasilla vesikeleillä huvita yhtään mennä ulos! Violalle pitäs myös toinen vk-puku ostaa, en vaan ole vielä päättänyt että ostanko haalarin vai takkihousut puvun. Astmakin edelleen alkanut vaivaamaan, kiitos katupölyn ja tämän kevään. Silmiäkin kutittaa tuon astman lisäksi.

Tosiaan, pidin vähän taukoa bloggaamisesta kun odotin sitä inspiraatiota bloggaamiseen, tämä on kuitenkin se mitä haluan tehdä kun ei ole aikaa muuhun. Tän tauon aikana mulle on tullut yks jos toinen kirjoittamisen aihe päähän, hölmö minä vaan kun en kirjoittanut mihinkään ylös. Kyllä ne sieltä vielä jossain vaiheessa tulee.

Tässä meidän pikaiset kuulumiset aamukahvin joukosta ja Violan leikkiessä. Viola on kasvanut ja kehittynyt kuukauden parin aikana ihan huimasti. Puhuu kuin papupata, tosin ei vielä tuu hirveesti sanoja, mitä nyt äiti, pipi (eli kissa), haloo, hei, moimoi, ei, täti, Tajja (tätinsä Tarja) ja pii (pöö). Viola tykkää säikäytysleikeistä. Kurkkii nurkan takaa ja sanoo pii, ja sillon pitää säikähtää. Se on tosi hauskaa. Itse olin tossa viime viikon perjantaina Tarjan luona Helsingissä, tutustuin siellä Tarjan kavereihin, näin Violan kummia, käytiin tsekkaamassa Helsingin yöelämä (hehe, on vähän erilainen verrattuna tähän Äänekoskeen), shoppailtiin. Oli mukavaa, mutta oli tosi mukavaa tulla myös kotia Violan luokse, joka ei sitten malttanut nukkua enää illasta ollenkaan.

Ihanaa kevättä teille!

Hiustyylini

Mulla on siis aina ollut tosi hyväkuntoset ja paksut hiukset. Oma hiusväri on sellainen vaaleahko. Heti kun olin sen ikänen että sain luvan värjätä hiukset niin värjäsin ruskeiksi. En koskaan tykännyt mun vaaleasta hiuspehkosta. Muistan kun kokeilin kevytvärillä kirkkaan punaistakin kun se oli silloin aika in juttu, mutta nyt en kyllä ikinä värjäisi kirkkaan punaiseks. On ollut lyhyttä ja pitkää tukkaa. Muistan hyvin kun joskus vitoskutos luokalla halusin kokeille jotain ihan uutta ja leikkasin ihan lyhyeks hiukset. Semmonen ns. kananpylly. Tykkäsin siitä tosi paljon, mutta enää en uskalla leikata kuitenkaan niin lyhyeks. Jotenkin oon nyt tykästynyt pitkiin hiuksiin.

Ylläolevat kuvat on otettu joskus 2006-2008 välillä. Mulla oli silloin enemmän tai vähemmän lyhyet ja ruskeat hiukset. Seiskaluokalla sain tosiaan luvan värjätä hiukset ja siitä lähtien oon suurinpiirtein pysyny tuollaisessa enemmän tai vähemmän tummassa sävyssä. Ja mielestäni ruskea on aina sopinut minulle. Tykkään.

Sitten on ollut jotain vaaleeta väriä ja jotain vaaleapunanenoranssi väriä (siis oikeasti, mitä mä joskus oon ajatellu). Kieltämättä kun selailin mun vanhoja kuvia niin vähän sanattomaksi veti. Ja vetää edelleen.

Sitten tää yläasteteini -vaihe. Edelleen oli tummaa väriä, lähes tulkoon mustaa, mutta oli vivahde violettia niin kuin joissakin kuvissa näkyy. Ja se oli kieltämättä ihan kiva väri. Tosin näytin angstiselta teiniltä ja kalkkilaivan kapteenilta, mutta silti niissä oli sitä jotain.

Ostin syksyllä 2011 pidennykset kun Tarjakin oli ostanut ja rakastuin niihin. Joten munki oli pakko saada. Ne oli ihanat. Tosin, mulla kun oli pikimustat hiukset niin näytin taas tosi kalpealta ja väsyneeltä. Otsatukkaa oon suosinut monta vuotta, koska se sopii mielestäni mulle. Mulla on korkea otsa niin sen takia näytän ihan järkyttävältä kun ei oo otsatukkaa. Ja nää kuvat on otettu vähän ennen kuin Viola ilmoitti tulostaan.

Viime kesänä osallistuin sellaiseen muuttumisleikkiin. Mulle katottiin minkälainen tyyli kävisi, minkälainen tukka ja ylipäätänsä minkälaiset värit. Kävi ilmi, että mulle käy kylmät värit ja lyhyet hiukset myös se otsatukka korkean otsan takia. Mulla oli tummat hiukset ja värinpoistolla otettiin väri pois ja laitettiin ruskehtavaa päähän. Tykkäsin tosi kovasti siitä lookista. Ja siitä oli sitten hyvä lähteä vaalentamaan tähän nykyiseen hampputukkaan.

Ensimmäisiä tuloksia blondaamisesta. Aluksi olin iha suht tyytyväinen, kehtasin liikkua. Mutta sitten päätin että haluan vielä vaaleammat hiukset ja jatkoin blondaamista, koska olin tilannut platinanvaaleat pidennykset.

Vaikka mun hiukset on kärsiny, ne on ihan hamppua, pakko käyttää kaikenmoisia öljyjä ja hoitoaineita että näyttäisi hyvältä. Niin voin nyt vihdoin ja viimein sanoa että olen tyytyväinen! Viis tai kuus kertaa blondasin ja nyt vasta oon iha suht tyytyväinen, alta tukka vois olla vielä vaaleampi, mutta en uskalla värjätä kun pelottaa että hiukset katkeaa ja tippuu päästä. Olen nyt tyytynyt pelkän juurikasvun värjäilyyn. Ja pidennykset tekee mun tukasta ah, vielä ihanemmat. Pitkästä aikaa oon suht tyytyväinen ulkonäkööni, ja itsevarma-Hanna nostelee päätään!