Pari faktaa

Nyt on pakko tulla kirjottelemaan pari faktaa kun oon kieltämättä aika raivoissani. Minulle on tullut kommentteja että Viola olisi isokokoinen/pulska jne. Tällaiseen anonyymien kirjotteluun ajattelin puuttua heti, koska Viola ei ole isokokoinen/pulska eikä mikään muukaan mikä viittaa lihavaan! Viola on kasvava lapsi, jolla on lapsen pyöreyttä. Violan kasvu on normaalia! Viola syntyi normaalikokoisena ja on kasvanut normaalikokoisena.

1v neuvola

Pituus: 76,5cm

Paino: 10940g

Päänympärys: 46,5cm

Iloinen, touhukas tyttö. Oppi kävelemään viikonloppuna, sanoo ensimmäisiä sanoja: äiti, ei. Kuulo normaali, näkö normaali, iho siisti. Kasvu hyvää.

Mua niin ärsyttää että viatonta lasta haukutaan. Lapsi ei ole tehnyt yhtään mitään. Yleensä mä annan tällaiset asiat olla, mutta nyt oli sellainen asia että oli pakko puuttua. 

Meidän vuosi 2013

Niin se vuosi 2013 lähestyy vaan loppuaan. Vuosi sitten näihin aikoihin makoilin keuhkokuumeessa ja hoidin reilun kuukauden ikäistä vauvaa. Olin ihan loppu kun sairaus vei kaiken voiman. Onneksi L oli auttamassa mua.

Vuonna 2013 on ollut aika tapahtumarikas vuosi. Olen vuoden aikana tutustunut aivan ihaniin ihmisiin, jotka loppupeleissä, tai ainakin osa, eivät olleet niin mukavia. Oli riitoja, haukkumista, vääriä tekoja, uhkailua. Alkoi asiat riistäytyä käsistä. Onneksi tajusin asioiden oikean laidan ajoissa, ja olen nyt päässyt irtautumaan heistä ja olen saanut uusia ystäviä, joita nähtiin lokakuun loppu puolella, siitä lisää myöhemmin.

Viola sai nimen Tammikuussa 2013, ja hänellä on viisi aivan ihanaa kummia: Tarja, Krista, Alisa, Matias ja Jonne. Kaikki muut paitsi Jonne asustelevat toisella paikkakunnalla nykyään. Violan nimeksi tuli Viola Anna-Maria. Hän sai samalla myös minun sukunimen. Violan nimen takana ei periaatteessa ole mitään tarinaa takana. Viola oli minun ja L :n mielestä oikein kaunis nimi ja Viola on muutenkin ihan Violan näköinen. Anna nimi tulee L :n suvun puolelta. Hänen mummon nimi on Anna. Maria tulee meidän puolelta. Minun ja Tarjan toinen nimi on Maria. Kaikista hauskinta tässä on se mielestäni että minun koko nimeni on Hanna-Maria Kristiina, Viola on toinen nimi muuten ihan sama, paitsi yksi kirjain puuttuu.

Viola kasvoi ja kehittyi kovaa vauhtia. Mun omatekosia soseita ei suostunut syömään, mutta kaupan purkkisoseita kyllä söi, halusi syödä enemmänkin mitä uskalsi antaa.

Toukokuussa oli minun ensimmäinen virallinen äitienpäivä ja samalla Viola täytti 6kk. En voinut silloin käsittää miten aika menee niin nopeasti. Puolen vuoden päästä olisi Violan 1v synttärit. Äitienpäivänä oli tosi kaunista, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Viola ei tuolloin vielä oikein osannut liikkua mitenkään muuten kuin pyörimällä.

Kesä oli tosi lämmin. Oltiin Violan kanssa tosi paljon ulkona. Täällä kun oli KeiteleJazzit, niin käytiin katsomassa meininkiä ja kojuja. Kävimme myös paljon kirpputoreilla etsimässä nopeasti kasvavalle lapselle paljon vaatteita, ja voin nyt sanoa että niitä vaatteita on tuolla varastossa oottamassa että veisin niitä kirpputorille ja antaisin osan Violan minivaatteista Lauralle, joka odottaa tyttö- ja poikavauvaa, joiden olisi tarkoitus syntyä vuoden 2014 maaliskuussa. Kävimme keinumassa ja muuten vaan käytiin kävelyllä.

Kesäkuussa kävin Tarjan ja Lauran kanssa Porissa, koska Tarjalla oli siellä sairaanhoitajakoulun pääsykokeet. Meidän hauskasta matkasta voi lukea täältä.

Heinäkuussa me jäätiin Violan kanssa kahdestaan kolmen kissan kanssa, koska päätimme Violan isän kanssa erota, jatkuvien riitojen ja erimielisyyksien jälkeen. Olin aika hakoteillä jonkun aikaan, Viola itkeskeli öisin, mä en saanut nukuttua, oli henkisesti tosi rankkaa. Onneksi minulla on aivan ihana perhe ja ihanat ystävät, jotka auttoivat ja tukivat pahimman yli. Heinäkuussa reissasin myös aika paljon (okei, pari reissua). Tarjan ja Lauran kanssa käytiin Tampereella vähän viettämässä tyttöjen iltaa. Oli mukavaa. Shoppailtiin ja vähän juhlittiin. Tampereen reissusta voi lukea lisää tästä.

Kävimme Heinäkuussa myös Kuopiossa, kun siellä oli Animecon tapahtuma, johon vietiin Katja. Oli kyllä hauskan näkösiä tyyppejä, mutta ei se koko tapahtuma ollut oikein mun juttu, joten päätin hengailla isän ja hänen vaimonsa kanssa. Ja voin sanoa että rakastuin Kuopioon, se on tosi kaunis kaupunki. Violakin nautti kovasti. Kuopion reissusta voi lukea täältä.

Loppuvuosi on sitten mennyt kuin siivillä. Elokuussa aloitin koulut, jotka lopetin sitten marraskuussa, koska meni hiukan sukset ristiin työnantajan kanssa ja tuli myös paha mieli siitä että pikku Viola on päivät hoidossa vaikka se vois olla mun kanssa kotona touhottamassa.

Lokakuussa käytiin Helsingissä, oltiin siellä Millan luona yötä. Me pidettiin ystävällemme Kristalle ansaitsemat babyshowerit. Meillä oli tosi mukavaa, lapset tykkäsivät leikkiä toistensa kanssa. Mä nautin kovasti, ja odotan milloin näemme seuraavan kerran. Lokakuussa minun pientä lasta tutkittiin epilepsiaepäilyn takia. Hänelle laitettiin semmosia läpysköitä päähän, ja voi sitä itkua ja surkua kun sitä laitettiin. Äidin sydän meinasi särkyä. Kyllä Viola hienosti jaksoi ne pari päivää leikkiä vaikka oli tuollainen sininen reppu selässä, eikä nukkuessa sotkeutunut mitenkään. Mä olen niin ylpeä rakkaasta lapsestani.

Betty toimi kuvaajana!

Koitti marraskuu. Violan syntymäkuukausi. Violan synttäreitä vietettiin samalla kun oli isänpäivä, ne olivat niin lähekkäin. Viola täytti 1v 12.11.2013 tiistaina. Moni on sanonut että on itkua tihrustanut kun oma lapsi täyttää vuoden. Mutta mä en itkenyt. Toki, oli haikeeta, mutta en mä itkenyt silloinkaan kun tyttö syntyi. En mä ole sellainen herkistelijä, joka itkee. Toki näytän tunteeni tarvittaessa, mutta minua nyt ei vaan itkettänyt.

Kävin marraskuussa myös Tampereella. Tarja tuli Violan seuraksi siksi aikaa, oli tosi ystävällistä häneltä. Kiitos Tarjalle! Tampereella menin Vilman luokse, siinä vähän shoppailtiin Vilman ja hänen poikansa kanssa. Vilman poika kun meni hoitoon niin odoteltiin Emmiä. Sitten kun Emmi tuli niin kaupan kautta Vilman asunnolle valmistautumaan iltaa varten. Ja meillä oli tosi mukavaa! Joskus pitää lähteä uudestaan viettää vapaailtaa. ;)

Marraskuussa oli myös tiedossa risteily äidin, Tarjan ja Violan kanssa. Mukavaa oli, Viola ei malttanut nukkua matkan aikana päikkäreitä kun ehkä sen puoli tuntia. Mutta siellä se buffetaamiainen. Mä voisin mennä vaan risteilylle sen aamiaisen takia, se on niiiiiin hyvää.

Joulukuu on sitten ollut vähän kiireisempää aikaa. On ollut joululahja ostoksia, sulattelua Tarjan muuttamista Helsinkiin, joulun viettämistä perheen kesken. Tarjan muutto on mulle aika kova paikka. Ollaan oltu Tarjan kanssa 20 vuotta kun paita ja peppu, tosi läheisiä. On toki ollut riitoja, keillä sisaruksilla niitä ei olisi, mutta aina me ollaan ne saatu sovittua, asioista puhuttua ja ollaan vaan huomattu että ne asiat ovat lähentäneet meitä. Onneksi on keksitty puhelimet, Facebook ja WhatsApp!

Tällainen oli meidän vuosi näin tiivistettynä. Millainen teidän vuosi oli?

-Hanna

Meidän joulu

Me mentiin Violan kanssa Suolahteen isän luokse 22.12 sunnuntaina ja oltiin siellä 25.12 asti. Sunnuntaina vaan löhöiltiin siinä isän luona, leikittiin ja tuoksuteltiin joulukinkun ihanaa tuoksua. Sunnuntai oli siis kaikenkaikkiaan ihan normaali päivä muiden päivien joukossa.

Maanantaina me sit lähettii aikasin liikenteeseen, yhen aikoihin sovittiin L:n kanssa että hän ottaa Violan muutamaks tunniks sinne touhottaa, mä menisin sillä välin Anun luokse leikkii Alexin kanssa. Alex kovasti harmitteli kun Viola ei vielä ollut mukana, mutta neljän aikoihin sitten Viola tuli aiheuttaa siihen huusholliin hämmennystä. Alex nukkui Anun sylissä kun Viola tuli ja Viola nätisti silitteli Alexin päätä. Alex kun siitä heräsi niin se pelotteli Violaa, kävelykärryllä huristeli Violan luo ja Viola koko ajan oli mun syliin tulossa kun pelotti niin kamalasti. Mutta sitten kun lapset sai syötyä siinä, niin Viola ja Alex löivät viisaat päät yhteen ja alkoivat keksiä pikku jekkuja meidän pään menoksi. Mm he alkoivat yrittää aukomaan puuhellan luukkua, lähtivät vikkelästi pois kun piti tiukasti kieltää lapsosia ja äänensävy muuttu mulla heti kun serkku kertoi että Alex osaa aukoa kyseisen luukun. Onneksi Viola ei. Siinähä olisi ollut sitten sotkua kerrakseen.

Kun lapset olivat vähän aikaan touhuneet siinä keskenään, ravistellut joulukuusen oksia ja jahdaten toisia, niin piti alkaa lähteä kotia kohti. Matka taittui mukavasti viileässä säässä, oli jo aika pimeää ja Viola nukutteli matkarattaissa. Sitä Anun kanssa harmiteltiin kovasti, kun oltiin jo suunniteltu että lähdettäisi pulkkailemaan kun tullaan käymään siellä. Mutta oli vähän paha pulkkailla lasten kanssa kun ei oikein enää ollut lunta kun edelliset päivät oli vaan satanut vettä ja oli plus asteita. Silloin alkoi jo kieltämättä harmittaa, vaikken minä kamalasti talvesta pidäkkään. Violasta oon huomannut että se tykkää lumesta, haluisi vaan koko ajan makoilla lumessa. Olin jopa suunnitellut tehdä Violan kanssa lumiukon, mutta se jäi tekemättä. Pulkkaki jäi isälle, koska ei vaan ole lunta. Huoh!

Koitti se kauan odotettu jouluaatto! Jouluaattoa odotin vaan sen takia, koska silloin saa hyvää ruokaa, saa olla perheen kanssa ja saa käydä saunassa. Niin ja saa nähdä onnellisen ilmeen Violan kasvoilla kun saa kaikkea mieluisia lahjoja. Jouluaatto sujui siten, että aamulla syötiin riisipuuroa, jonka isä oli tehnyt. Sitten kun se oltiin syöty niin Viola vaan leikki, vöyhötti ja hauskuutti meitä muita. Tarja lähti hakemaan siskoamme Katjaa Äänekoskelta äidin luota ja kolmas siskoni Niina tuli siinä joskus päivällä, tarkkaa kellon aikaa en muista, mutta nyt voin sanoa surullisena että silloin oltiin kaikki koolla viimeistä kertaa pitkään aikaan. Viola juoksenteli päiväunien jälkeen olohuoneessa, pysähtyi ja katsoi kaikkia ja kiljui. Viola on vast'ikään oppinut kiljumaan, ja se jos mikä on hauskaa. Silloin kun imuroin kotona niin ehdottomasti pitää kiljua. Mitä väliä vaikka kiellän häntä, hän kiljuu silti.

Siinä päivällä oli sitten jouluruuan aika, oli kinkkua, laatikoita (maksa, peruna, lanttu ja porkkana), oli keitettyjä perunoita (joita Viola söi), karjalanpaistia, salaattia, oli myös leipää ja leivän päälle juustoja jne. Eli saimme kaikki mahamme täyteen, Viola rakasti kinkkua ylikaikenö. Eihän se niitä perunoita syönyt, ainoastaan herneitä ja kinkkua. Hassu lapsi, mutta pääasia kuitenkin oli että maistui. Ruokailun jälkeen oli lahjojen vuoro. Viola heti otti Aliisa-koiran paketin ja sen kanssa juoksenteli ympäri taloa. Kun Viola sai omat lahjat eteensä niin voi sitä riemua kun niitä oli niin paljon ja erikokoisia.

Viola sai:

Muumi aiheiset haarukan ja lusikan
Ensiaskel Reinot
Legoja
Soivan pupun
Leikki teeastiaston

Minä sain:

Lakanoita
Suklaata
Vaaleanpunaiset tossut
Kauniin enkelin
Ulkotuikkuastian ja kynttilöitä
Villasukat

Olemme kaikki tosi tyytyväisiä lahjoihimme, lakanoita toivoin itselleni ja Violalle toivoin legoja, koska niistä se tykkää tosi kovasti. (Äiskäkin niistä tykkää, sen huomasi aattoiltana kun rakenteli kaikenlaisia örkkejä ;)) Lahjojen jälkeen mentiin sisko porukalla + Viola saunaan, kylvettiin kunnolla ja Viola jopa kävi mun kanssa ylälauteilla heittämässä löylyjä. Ja sen voin sanoa että Violasta tulee isona tyttönä kova saunoja, joten semmoinen varoituksen sana kaikille, jotka luulevat olevansa kovia saunomaan, ette tule varmastikkaan pärjäämään Violalle. ;)

Viola meni yöunille siinä joskus yhdeksän aikoihin, niin kuin normaalisti menisikin. Itse nukahdin kymmenen aikoihin, mutta meillä olikin neljän aikoihin herätys (voi kyllä!!!!) kun Viola päätti herätä eikä suostunut enää nukkumaan. Kuudelta katsottiin Juniorilta Teletapit ja heti perään Unelmatarha, ja Viola torkkui siinä minun kainalossa. Mutta aina kun liikahdin niin Violakin heräsi. Seitsemältä raahauduttiin sitten alakertaan syömään aamupala ja kahdeksalta Viola olikin jo valmis menemään nukkumaan. Itse menin päiväunille yhdeksältä ja Viola itse heräsi kymmeneltä. Silloinkin laitoin vaan telkkarin päälle ja torkuin toinen silmä auki, vahtien samalla mitä se lapsi touhuaa. Kahdentoista aikoihin lähdettiin sitten isän ja hänen vaimonsa kanssa kävelylle Suolahden satamaan. Oli märkää ja kylmää. Vähän myös hämärääkin, vaikka kello oli kaksitoista päivällä. Kyllä huomaa selvästi että on pimeä vuodenaika menossa ja että kuuluisi olla lunta.

Kolmen aikoihin Tarja tuli hakemaan minut ja Violan ja lähdettiin Äänekoskelle mummon ja papan (Violan isoisovanhempien, mun kummien, äidin vanhempien) luokse, ennen sitä haettiin äiti ja Katja kyytiin. Viola vähän torkkui siinä matkan aikana, ihan hyvä vaan että jaksaa pitkän aikaa touhottaa siellä. Saatiin sielläkin tosi herkullista jouluruokaa, Violakin maistoi kaikkia laatikoita, ja ei se tykännyt laatikoista, mutta kinkku maistui taas. Omenakin maistui jälkiruuaksi. Iso tyttö. Meillä oli oikein mukavaa. Siinä juteltiin ja naurettiin ja katsottiin Violan touhuja. Siellä se hali pehmoleluja ja irvisteli isotädilleen. Kuuden aikoihin tultiin takaisin kotia ja meillä oli oikein mukava pikku loma. 

Kuten jo sanoin aiemmin tässä postauksessa, viimeistä kertaa jouluaattona oltiin kaikki siskot koolla pitkään aikaan. Tarjamuru muuttaa huomenna isoon kaupunkiin, Helsinkiin. Hän sai sieltä töitä ja vuoden alusta alkaisi työt. Mulle se on tosi kova paikka että Tarja muuttaa, koska olemme tosi läheisiä ja suurinpiirtein nähdään joka päivä. Alkuvuodesta on pakko yrittää päästä tavalla tai toisella Tarjan ja Rölli kissan luokse Helsinkiin. Vaikka emme ehkä voisi siellä Tarjan luona olla yötä, niin onneksi rakas ystäväni Milla lupautui ottamaan jälleen meidät luokseen. Varmasti me Tarjan kanssa ollaan yhteyksissä joka päivä, tai no ainakin joka toinen. Mutta olen iloinen Tarjan puolesta, koska uskalsi pitää haaveistaan kiinni ja tarttui tilaisuuteen. Onneksi Tarjalla on siellä paljon ystäviä ja Violan kummi, Krista.

Sinä olet minun siskoni, en tahdo että erkanemme koskaan.

Kumpi meistä äidin pieni lempilapsi on, kenen hiukset ovat pellavaa ja kultaa, kumpi isän ruususista tärkeämpi on, kenen olkapäällä taivaanlintu laulaa,

Suukkoja

-Hanna

Violan päivä

Hei, olen Viola, kuten teistä aika moni varmaan tietää. Olen 1 vuotta ja asun äiskän kaa kahestaan kolmen kissan kanssa. Äiti otti syksyllä kissanpennun, ja voin sanoa että se on tooooosi ärsyttävä. Ainaku mä haluun leikkiä sen kanssa ni se katti tulee ja raapii mua käsistä ja jaloista. Ja äiskän mielestä se on muka tosi söpöä ku haluan leikkiä kissan kanssa. Mut sit ei ookkaa enää söpöä kun muhun sattuu ja meen äitille itkemään.

Ai minkälainen on mun päivä, mun silmistä? Noh. Normaalisti me äiskän kanssa herätään 7:30. Risteily pisti mun rytmin iihan sekasin, oon alkanut taas nukkuu kahet päikkärit kun ennen nukuin vaan yhet. Äiskä on alkanut nykyää pitää mun huoneen ovea kiinni ni tuntuu ettei se aina kuule ku höpötän mun nalle kavereille. Ne on muuten tosi kivoja, niitä ei haittaa vaikka vähän läpsin niitä ja puren korvasta. Kun kuulen että äiskä on heränny ni nousen seisomaan ja alan hyppimään sängyssä niin kovaa että se varmasti kuuluu muualle asuntoon ja äiti rientää nostamaan mut pois sängystä. Äiskä muuten aina pusuttelee mua aamusin, oon kuulemma söpö. ;)

Sit mä huomaan että äiskä on laittanu telkkarin päälle siks aikaa ku se menee väsää mulle aamupalaa. Puuro on nykyään iso yäk, mielummin söisin leipää samalla kun katon Junioria, mut yleensä äiskä tyrkyttää mulle jogurttia tai jotain hedelmäsosetta ku emmä oikei tykkää noista rahkoista. Aamupala kun on syöty niin lähdetään käymään pihassa vähän kävelemässä. Tänään oli kiva päivä ulkoilla, ulkona ei ollut kylmä ja tykkäsin kävellä. Ei ollut kovin liukastakaan. Pappa kyllä osti mulle pulkan muttei olla viel päästy pulkkailemaan, höh! Äiti teki jonkilaisen pallon lumesta ja ojenti sen mulle. Oikeesti?! Mitä ihmettä mä sillä teen! Hmph, tökkäsin sen vaan pois äiskän kädestä ja jatkoin kävelyä.

Kun oltiin ulkoiltu vähän aikaa niin halusin sisälle; kävelin rappumme eteen ja äiti otti mut syliin ja mentiin kotiin. Sit sainkin lounaan, spagettia ja lihapullakastiketta, nam nam nam! Söin lautasellisen sitä ja olin valmis menemään päiväunille. Nukuin jonkun tunnin verran.

Kun heräsin niin aloin juttelemaan taas mun uskollisille kavereille: nallukoille. Äiti tais kuulla mun höpötykset kun tuli nostamaan mut pois sängystä. Lähin kävelemään äitin edellä, mutta sitten äiti tuli muristen mua kohti, lähdin melkein juoksemaan äitiä karkuun kiljuen. Äiti on ihan hassu kun se jahtaa mua. Mä tykkään siitä kovasti. Sit äiskä sai mut kiinni ja kantoi mut omalle sängylleen, ja alettii pomppimaan. Mä myös seisoin ja kaaduin mahalleni sängylle, hihi, se oli kivaa!

Alkoi tulla nälkä niin äiti antoi minulle välipalaksi mansikkajogurttia ja voi jestas kuinka hyvää se olikaan! Onneksi äiti ostaa mulle niitä joka kerta kun käydään kaupassa. 

Ennen päivällistä mä katoin telkkaria ja leikin omia leikkejä kun äiti tiskasi ja vähän siivoili, kun mä oon laittanu tän meidän kodin aikamoiseks hyrskynmyrskyks. Päivälliseksi söin kanssa spagettia ja lihapulla kastiketta, koska äiskä oli tehny sitä niin paljon, taas. Musta jotenki tuntuu ettei äiti osaa tehdä sopivasti vaan se tekee sitä aina liikaa. 

Päivällisen jälkeen leikin vähän aikaan, kiusasin kissoja, läpsin äitiä, kiukuttelin äitille ja sit menin taas hetkeksi nukkumaan, nukuin siinä johonkin kuuteen asti. Kun heräsin niin äiskä oli leiponut pipareita yäk ja kattoi jotain Pokemon elokuvaa. Siis voitteko uskoa, äiti katto pokemon elokuvaa, haha.

Siinä me sitten katottiin telkkaria, leikittiin, syötiin iltapala ja nyt mun on aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä rakkaat äidin lukijat. Te ootte äitille tosi tärkeitä. Ja äiti on oikeasti tosi pahoillaan ettei oo jaksanu/ehtiny kirjoittelemaan tähän blogiin.

Suukkoja!

-Viola

Joulukuu!

Hui kun aika menee nopsaa. Nyt on jo joulukuu! Kohta on jouluaatto ja uusvuos! Ja mun rakas Viola on kohta 13kk! Mihin tää aika menee? Mun nuorin sisko täytti 15, toinen siskoista 20. Vanhoja käpyjä ovat ja apua, mun isän vanhin tytär täytti 30! Oikeasti, ollaanko me kaikki niin vanhoja? Kun vuosi lähestyy loppuaan niin aion tehdä postauksen minun ja Violan vuodesta, minkälainen se on ollut. Aika myrskyisä vuosi on kyllä ollut, mutta silti niin ikimuistonen.

Mä aloitin Violalle unikoulun, luin sellaisesta unikoulusta kuin pistäytyminen. Koin että tämä on meillä varmaa tehokkain. Ollaan luopumassa nimittäin unimaidosta, joten ajattelin että unikoulu voisi auttaa kyseiseen asiaan. Mitä mieltä te olette tästä kyseisestä unikoulusta?

Pistäytyminen

Laita lapsi sänkyynsä unisena, mutta valveilla.

Sano hyvää yötä ja poistu.

Jos lapsi alkaa vastustaa, mene hänen luokseen ennalta päättämäsi ajan kuluttua.

Kun menet lapsen luo, kerro hänelle esimerkiksi: kaikki on hyvin, nyt on yö ja nyt nukutaan. Kerro aina sama asia ja puhu rauhallisesti. Älä nosta lasta pois sängystä. Poistu paikalta.

Kuuntele. Jos lapsi vastustaa eikä tunnu tyyntyvän, mene takaisin ennalta päättämäsi ajan kuluttua ja tee samoin kuten edellisellä kerralla.

Seuraavalla ja sitä seuraavilla kerroilla odota vähän pidempi aika, ennen kuin menet lapsen luo. Seuraavina öinä voit pidentää aikaa entisestään. 

Jatka unikoulua viikon ajan.

Valkosipuli sukassa helpottamassa toisen nuhaa.

Viime viikolla jo päätin että tänään 2.12 teen hyvän teon, käyn luovuttamassa verta! Edelliskerrasta on jo kaksi vuotta. Siinä välissä odotin Violaa ja sairastin flunssaa. Musta oli ihanaa käydä just Tarjan kanssa luovuttamassa verta, koska me molemmat käytiin nyt toista kertaan ja se oli mulle sillein tärkeä hetki. Varsinkin kun tiesi että voi auttaa jotakuta toista, joka tarvitsee apua. Nyt on ihan pakko sanoa, mutta mä olen niin ylpeä meistä. Viola oli meidän kanssa mukana ja se oli tosi reipas! :) Silloin kun minun piti mennä luovuttaa verta, Tarja oli jo loppusuoralla niin kiva nainen oli Violan kanssa sen aikaa. Kiitos hänelle! Vähän meinasi Violalta kiukku tulla kun Tarja meni hänen luokseen ja yritti leikittää, muttakun Viola oli sitä mieltä että haluaa tulla äidin luokse. Ja kun pieni rakas ei ymmärtänyt ettei hän voinut tulla luokseni. Kyllä ilo lapsen kasvoilla oli mitä suunnaton kun näki että tulen hänen luokseen ja otan syliin.

Vuoden hyvä työ: check!

Kuten jo postauksen alussa sanoin, vuosi on mennyt tosi nopeaa. Ja eilen avattiin jo ensimmäinen luukku joulukalenterista! Nami suklaata. Violalle tarjosin kanssa suklaata, mutta se sylkäs sen pienen palan pois. Aloin tossa sitten ystäväni Vilman kanssa miettimään, johtuukohan se siitä kun söin niin paljon suklaata kun odotin Violaa? Kaikki mun perheen jäsenet sanoivat että söin epäterveellisen paljon suklaata, mut jopa laitettiin kuukaudeks herkkulakkoon. Mä fiksuna tyttönä ostin sitten banaanilastuja jotka oltiin kuorrutettu valkosuklaalla. Muka terveellistä.

Oletteko jo huomanneet että Instagramini toimii jälleen? Sain Lumiaani instagramin ja oon ikionnellinen asiasta!

Lots of Kisses.

-Hanna

Risteily

23.11 lähettii risteilylle äidin, Tarjan ja tottakai Violan kanssa. Reissu oli jännä. Matkan varrella vietiin turvakaukalon ja hoitoalusta ystävättärelleni, joka odottaa esikoistaan miehensä kanssa. Matka alkoi niinkin hyvin että Jyväskylän kohdalla muistin että vaipat unohtu kotia. Ei siinä auttanut muuta kuin pysähtyä Jämsän Lidlissä ostamaan vaippoja. Viola nukkui alkumatkan, leikittiin siinä Violan kanssa ettei lapsi vaan tylsistyisi matkalla. Mä olin stressanu jo jonkin aikaa siitä että miten Viola viihtyy pimeässä autossa, kun yhdessä vaiheessa huomasin että Viola itki kun oli pimeää ja oltiin autossa. Tällaista ei pahemmin ollut matkalla ollenkaan. :) Olen niin tyytyväinen lapsestani.

Ilta kahdeksan aikoihin astuttiin Baltic Princessiin. Vähän aikaan siinä oltiin hytissä, Viola ehti jo kolauttaa leukansa hytissä, onneks laitettiin nopeasti siihen kylmään niin ei siihen sitten mitään tullut eikä siinä enää mitään ole. Me pyörittiin tax freessä ja kaupoissa monta monta tuntia ja sit oli Violan aika mennä nukkumaan. Kello oli jo kakstoista, kun ei Viola malttanut oikein aikasemmin mennä nukkumaan. Kun mun äiti ja Viola alkoivat nukkumaan, minä ja Tarja päätettiin käydä vähän kattomassa minkälainen on Baltic Princessin "yöelämä".

Seuraavana aamuna yhdeksältä oli herätys ja lähdettiin sitten nauttimaan aivan ihana aamupala. Viola söi reippaasti puuroa, juustoa ja leipää. Namnam. Oli niin ihana aamupala että voisin pelkästää mennä risteilylle sen aamupalan takia.

Tarja meni hyttiin nukkumaan, koska hänenkin pitäisi sitten jonkin aikaa ajaa kotia päin ja olemme vasta yömyöhään kotosalla. Minä, äiti ja Viola lähdettiin sitten ostamaan tuliaisia Katjalle, Roosalle ja äidin miehelle. Me myös ostettii vähän herkkuja kotiin, namnam. Ppst. Oon melkein syönyt jo kaikki salmiakit mitä toin. ;)

Viola ei oikein päikkäreitä malttanut nukkua, sain hetkeks Violan nukkumaan kun rattaissa heijasin uneen ja siinäkin Viola nukkui varmaan huikeat puoli tuntia. Mietittiin sitten että eihän itekkään oikein malta nukkua kun on uudessa jännässä paikassa, niin ei ihme jos ei Violakaan nuku.

Viola käveli ihan hirveästi matkan aikana. Sillä oli aivan ihanat valkoset töppöset, jotka Tarja osti, ja kaikki ihaili niitä töppösiä ja tottakai Violaa kun Viola käveli ja irvisteli kaikille. Yritettiin käydä Violan kanssa leikkimässä, muttakun se alkoi heittelemään leluja siellä niin koin parhaaksi että lähdetään pois sieltä ettei vaan muihin lapsiin satu.

Violan rattaatki meni reissun aikana rikki. Niissä oli jo aiemmin lähtenyt ruuvi (tää kyseinen ruuvi pitää matkarattaita kasassa) ja Violan entisen hoitajan mies oli laittanut ne kasaan nippusiteellä. No tää nippuside meni poikki ja mun piti infopisteeltä hakea uusi nippuside. No, laitoin sen liian kireälle ja leikkasin sen hännän liian lyhyeksi. Meni hetki niin kuului taas naps. Ja eikun hakemaan uusi nippuside ja kyllä, se kyseinen nippuside pysyi ehjänä koko loppumatkan ajan ja rattaat pysyi kasassa. :)

Lähdettii laivasta, mentiin autolle ja laitoin Violan istuimeen niin ei mennyt kun varmaa 5 min siitä kun auto lähti liikkelle kun neiti nöksähti. Se oli niiiiiin väsy. Ei ollut oikein koko reissun aikana nukkunut kunnon päikkäreitä. Nyt on tällä hetkellä rytmi vähän sekasin, mutta koko ajan alkaa mennä kohilleen. :)

Kuvia en valitettavasti pahemmin ottanut kun muutaman. Olen pahoillani!

Hei, meillä uhmaillaan!

Viola, vähän reilu 1v on alkanut osoittamaan mieltään asioista, jotka on kiellettyjä. Olin yks päivä maksamassa laskuja ja samalla ajattelin laskea paljon saisin kodinhoidontukea kun jään kotia Violan kanssa. No eihän siitä tullut yhtään mitään, kielsin jatkuvasti Violaa kun Viola yritti tulla auttamaan mua. Kun sanoin tiukasti ei koske, niin Viola heitti mun avainlukulistan lattialle, ja meni läpsimään meidän kissanpentua, koska suuttui äitille. Tilanne ei siinä vaiheessa kamalasti naurattanut, mutta nyt naurattaa kun tätä kirjoitan.

Violan lempiharrastus on leikkiä kissojen ruoka-astialla ja läiskyttää juoma-astiasta vedet. Kielsin taas Violaa. Tyhmä mutsi. Taas Viola suuttui niin että heittäyty mahalleen lattialle, hakkas päätä lattiaan ja puri mua jalasta.

Olin syöttämässä Violaa, äiti ja Tarja oli meillä kylässä. Viola oli aiemmin ottanut lelukaukosäätimensä ruokapöytään ja halusi nytkin leikkiä sillä ja paukuttaa pöytää. Mä en suostunut antamaan sitä sille, niin Viola heitti pilttipurkin kannen niin että se kimpos suoraan äitin syliin.

Viola on alkanut jo näin voimakkaasti osoittaa mieltään, suuttumaan kun sitä kielletään tai muuta vastaavaa. Oon alkanut miettimään että jos tämä on nyt se ensimmäinen uhma, niin minkälainen on sitten se varsinainen uhma? Itse olin kuulemma samalainen Violan iässä että saappaat lenteli jos suutuin jostain asiasta, äitiinsäkö tullut kenties? :D Entä minkälainen on sitten murrosikäinen Viola? Noh, onneks se ei ole ihan heti ajankohtaista. Taitaa tää äiti olla pulassa kun tyttö vähän kasvaa ;)

-Hanna

Tämän äidin ja parin muun vapaailta.

Tosiaan, lähdin perjantaina kahdentoista aikoihin kohti Tamperetta ja Tarja tuli Vimpulan seuraksi tänne. Mä vähän shoppailin itelleni kaikkea kivaa, ja Vimpula ei varmaan pahemmin ehtinyt äitiä ikävöidä kun Tarja ehti jo yhden illan aikana hemmotella toisen pilalle. :D Oivoi.

Mä ite kävin tsekkaamassa Tampereen yöelämän kahden muun ihanan äidin kanssa Emmin ja Vilman. Meillä oli tosi hauskaa. Humalassa oltiin, mutta se oli tarkotuskin. Ruokakin maistui paremmin kun hyvin. Seuraavana päivänä ei niinkään.

Tänään käytiin hakemassa mulle ja Violalle rokotteet: Violalle influenssa ja joku (en muista nimeä) ja mulle influenssa. Joulukuussa sitten uudestaan rokotteita, kun influenssa rokote pitää antaa kahesti, toinen neljän viikon päästä.

Violan kaikki lahjat ei ole tullut vielä, mutta yritän saada tän viikon aikana postauksen niistä mitä on jo saatu :)

Lots of Kisses

-Hanna

Tuleva viikonloppu

Vähän aika oikeasti menee nopeasti. Tiistaina oli Violan synttärit, Viola kävelee ihan hirveetä kyytiä, kohta se juoksee kissojen perässä. Se on alkanut nousemaan syöttötuolilla voi mun sydän parkaa. Muuten viikko on henkisesti ollut rankka. Kuten aiemmassa postauksessa sanoin niin lopetan koulut. Tää alkoi siitä kun työharjottelua ohjaava opettaja soitti, ja kertoi kuinka pomo olisi irtisanomassa mut. Miks?! Heräsi heti mun mielessä, mä viihdyin siellä, mä yritin olla parhaani mukaan ahkera harjoittelija, joinaki päivinä jätin jopa taukojakin väliin että teen kaiken ajallaan ja pomo olisi tyytyväinen. Mutta oon ollut paljon poissa. Ollaan Violan kanssa oltu sairaalassa, Viola on ollut sairaana ja kuulemma tää mun sairastuminen oli vikatikki. Joten päätin lopettaa koulut. En ala viemään hoitoon sairasta lasta enkä ite ala menemään sairaana töihin, jos ei kerran henki kulje. Johan on touhu!

Huomenna, perjantaina, meen Tampereelle ystäväni Vilman luokse yöksi ja me (minä, Vilma ja Emmi) lähdetään käymään tsekkaamassa tuo Tampereen yöelämä. Tarja tulee tänne siks aikaa Violan seuraksi. Jee. :) 

Maanantaina me sitten haetaan Violalle pakolliset rokotteet + influenssa. Influenssa rokote sen takia kun minä kuulun riskiryhmään astmani takia (minäkin aion samalla ottaa kyseisen rokotteen kun Violakin saa) ja enkä halua että Viola sairastaa saman taudin, minkä minä keväällä sairastin kun Viola oli vielä ihan vauvojen vauva. 

Kannattaa tykätä meistä Facebookissa, sinne päivitän lähes päivittäin jotain :) Siellä on mm. kuva siitä kuinka Viola nousi syöttötuolilla seisomaan.

-Hanna

Viola 1v.

Vuosi sitten synnytin maailmaan kauneimman tyttövauvan. Mä en vaa voi uskoa että rakkaan lapseni syntymästä olisi jo vuosi. Aika menee niin hirveen nopeasti. Viikonloppuna Viola oppi kävelemään ja voi pojat, sitä ei pysäytä enää mikään.

Käytiin neuvolassa ja Viola sai tänhetkiseks mitoikseen: 76cm ja 10940g :) iso flicka <3

Anteeksi kaikille hiljaisuus, asiaan tulee muutos nyt kun lopetin koulut. Päätin että oon Violan kanssa pari vuotta kotona ja sitten menen takaisin koulun penkille opiskelee jotain uutta alaa, mutta en vielä tiedä että mitä mä haluan opiskella. :)  Perjantaina Tarja tulee Violan seuraks niin tää mamma lähtee Tampereelle Vilman luokse. :')

Ootte ihania. Pusuja <3

-Hanna

ps. Violan syntymäpäivä juhlista, jotka pidettiin sunnuntaina mun isän luona samalla kun juhlittiin isänpäivää tulee tässä lähipäivinä lisää ja samalla tulee lahjoista postaus ja muutenkin ajattelin tehdä postauksen Violan päivästä.

Viola syntyi 12.11.2012 klo 21.05 <3

Ei sittenkään

Keskiviikko aamuna kello soi... varttia vaille kuus ja piti nousta ylös, laittautua ja seiskalta lähteä Tarjan, äidin ja Violan kanssa kohti Jyväskylää Violan magneettikuvausta varten. Ensin Violalta irroitettiin aivosähkökäyrä piuhat päästä, no se meni ihan ookoo, harmi että kipsiä oli niin paljon että mä jo säikähin et violalta pitää oikeasti tukka leikata. Kuten jo aiemmassa postauksessa sanoin, kipsi oli vesiliukosta.

Odoteltiin siinä sitten anestesia lääkäriä, joka oli hiukan epävarma nukutuksesta, koska Violalla on nuhaa. Violaa ei kuitenkaan nukutettu, otettiin pari purkkia verta, laitettiin ens viikolle aika ja eikun mäkkärin kautta kotiin. Viola oli niin reipas tyttö! <3

Ei tuo reppu pahemmin häirinnyt Violaa. :) Oli oma ihana iloinen itsensä!

Viime viikolla tuli lumi maahan. Päätettiin käydä Violan kanssa katsomassa mikä tämä valkoinen juttu on. Viola totes että se on kylmää ja märkää. Mutta silti niin kivaa. Mä niin rakastan tuota Violan hattua. :) Se on nii sulonen. Ja omasta mielestäni Viola näyttää niin isolta tuo hattu päässä :) Ohan se kohta vuoden <3

Arvatkaa rakkaat mitä?! :) Huomenna me lähdetään Helsinkiin moikkaamaan muita mammoja ja niiden vauvoja. Pari heistä oon tuntenu jo kauan: Krista ja Betty. <3 Nähdään myös Violan kummisetää :) Ens viikolla sitten lisää. Facebookista näkee miten meillä menee reissu, kun ekaa kertaa matkustetaan junassa =) Siis yhdessä. Mä olin junas viimeks 6 vuotta sitten.

-Hanna

Huominen

Mitä huominen tuo tullessaan? Noh, aikasen herätyksen ja ehkä itkua. Tai ei ehkä, vaan kyllä itkua. Violalla kahdeksalta otetaan toi aivosähkökäyrä härpäke pois ja heti sen jälkeen mennään osastolle ottamaan magneettikuva. Viola ei saa yökahden jälkeen syödä YHTÄÄN mitään eikä pahemmin juodakkaan. Ihan sen takia että herätessään ei oksenna. Viola siis nukutetaan, Viola laitetaan myös nesteytykseen. Voi jännitys. Kyllä jännittää ja pelottaa. :(

Varasin eilen Violalle 1v neuvolan :) Jee, muistin vihdoin! Hyvä minä!

-Hanna

Pitkäaikais aivosähkökäyrä.

Tänään minä, Viola ja Tarja mentiin Jyväskylään sairaalaan pitkäaikais aivosähkökäyrään. Mä en ensi tajunnut että se höskä, ne kaikki piuhat jne. lähtevät meidän mukaan kotiin. Jos olisin sen tiennyt niin olisin pukenut Violalle jonkilaisen haalarin päälle, nyt se on tolla bodylla ainakin keskiviikkoon asti. On ollut tosi rankkaa, totuttelemista. Hänellä on sellainen sininen reppu, jossa on se laite joka piirtää käyriä, jotka ilmeisesti menevät Jyväskylään. Violalla on 19 lätkää päässä ja 2 rinnassa, lätkät päähän on laitettu kipsiaineella, joka liukenee vedessä pois mä jo säikähdin että joudun leikkaamaan Violan hiukset kun hoitajat sanoi että se aine on kipsiä mutta pysyy ainakin piuhat päässä. Paitsi ilmeisesti 1 piuha on lähtenyt päiväunien tuloksena, saa nähdä onko yöunien jälkeen yhtään jäljellä.

Jos käyriin piirtyy kohtaus niin Violalta otetaan toi laite pois jo huomenna ku me mennään sinne. Jos ei, niin vasta sitten keskiviikkona, jolloin Violalla on anestesiamagneetti kuvaus, jota minä pelkään aika kovasti. Mun äiti tulee keskiviikkona mukaan, koska hän on kokenut K:n kanssa saman asian. K:lla oli epilepsia 12(?) vuotta tai siis lääkitys on purettu ja enää ei kohtauksia oo saanu moneen vuoteen. Mun äiti tietää minkälaista se on katsoa kun lapsi laitetaan uneen, vaikka se onki kevyt uni, mutta silti, pahalta tuntuu.

Viola voi nyt kaiken kaikkiaan hyvin. Se on leikkinyt normaalisti. Vaipan vaihto on muun muuassa hankalaa koska reppu on tiellä, on pitänyt miettiä miten sen vaihtaa ilman että riuhtoo vahingossa. Sama nää nukkumiset on aika ongelma, koska en ole ihan varma mikä on turvallisin keino. Kokeiltiin että entä jos nukkuis reppu selässä, eeeii, ei näyttäny eikä tuntunut hyvältä. Päätin laittaa repun Violan viereen ja aina jos yöllä herään niin käyn katsomassa että kaikki on varmasti hyvin.

Huomenna kerron teille sitten lisää mitä Jyväskylässä sanottiin.

Väsynyt pieni urhea tyttö <3 Äidin rakas.

-Hanna

Videoita pienestä Vimpulasta

Viola on joskus ollut noin pieni, että oli vaan paikoillaan ja rupatteli. :') Mun pikku vauva.

Lupasin teille videoita Violasta, niin tässä nyt on muutama. :)

Joissakin videoissa kuvanlaatu on huonoakin huonompi, toivottavasti jotain selvää saa!

-Hanna

Papan luona

Me ollaan oltu lauantaista asti mun isän luona Suolahdessa, mun kotipaikkakunnalla. Lauantaina käytiin Alexin ja Anun luona leikkimässä ja Viola näki ensimmäistä kertaa mun serkun, Alexin isän ja alkoi itkemään. Olihan se pelottavan näkönen parrakas setä! :o Alex oli vähä kovakouranen Violaa kohtaa ja repi toista tukasta. :( Oivoi, itkuhan siitä tuli!

Sunnuntaina oltiin taas Anun ja Alexin luona, käytiin ulkona leikkimässä, oli kyllä niiiiin kylmä ettei siellä voinut kauaa olla. Mentiin sitten Anun luokse kahville ja syömään namnam pullaa!

Tänään ollaan luultavasti kotosalla, huomenna sitten mennään käymään nuorisotiloilla ja sitten kotiin. :) Kivat päivät on ollu nyt. :) Myöhemmin lisää kuvien kera kun ollaan kotona. :)

Lauantaina Viola täytti 11kk! Kohta vietetään 1v synttäreitä!

Suukkoja

-Hanna

Blogin hiljasuus

Antakaa anteeksi, blogi on ollu nyt jonku ajan aika hiljanen, tai mä en oo yksinkertasesti kerenny postata joka ilta, koska meillä on vähä kiirettä töissä, hintarallit alkaa huomenna ni sitä ollaa koko alkuviikko järkätty. Huhheijjaa!

Perjantaina Violan isä L kävi leikkimässä tyttärensä kanssa ja voi sitä riemua! :) Vähä itkeskeltii isin sylissä, mutta sitten kun tunnisti henkilön niin johan alkoi läpsimään, kiljumaan, nauramaan. :) Mutta kaikista kivoin koko isin vierailussa oli se että Viola sai uuden pehmolelun pullean nallen! Joka kuvaa kuulemma ihan mua

Lauantaina oltiinki sitten vaan kotona. Ei tehty Violan kanssa yhtään mitään, oltiin vaan, leikittiin, köllöteltiin, syötiin ja nukuttiin.

Sunnuntaina käytiin mun äidin, K:n ja Vimpulan kanssa eläinten päivillä. Siellä oli mm. koiratanssia, poni ja muuta kivaa. Pari tuntia ehdittiin siellä olla, kunnes piti lähteä jo kotiin. Viola oli reippaasti koko matkan. Oli vähän viileetä niin puin rakkaalle päälle kevyt toppapuvun, sen alla oli sitten body, huppari, sukkahousut, housut ja villasukat. Ja voin sanoa ettei lapsella ollu kylmä. :)

Maanantaina mentiin taas töihin/hoitoon. On ollu kyllä tosi tosi kivaa. Mä oon huomannu että oon motivoitunu opiskeluun tuon lapsosen myötä. :)

Töissä on ollu vähä kiireistä ja rankkaa, tän viiden päivän aikana oon nukkunu sellaset 20h ni alan olla jo aika väsynyt, mutta onneksi nyt on syysloma. Saa nukkua myöhään ja olla vaan.

Meidän syysloma suunnitelmat: lauantaina mennää mun isän luo Suolahteen, ollaan siellä muutama yö ja nähdään Anua ja Alex-serkkua. Tiistaina jos päästäis Violan kanssa käymään nuorisotiloilla moikkaamassa mukavia ihmisiä. Muuten me vaa ollaan. :) Keskiviikkona ois tarkotus pitää vapaailta, mut sekin jää nähtäväksi. :) Sitten ois tiedossa kirppistelyä ja perheen kanssa chillailua.

Mä olen varmaan kertonut teille mun blondausoperaatiosta: No se alkaa pikkuhiljaa olla loppusuoralla ja tähän loppuun laitan kuvia miten vaaleat kutrit mulla on nykyään. :)

Odoteltiin mummia. :)

Muutama värjäys takana, ja oon ihan tyytyväinen tulokseen. Ilman mun siskoa olisin ollu aika keltanen :)

15 päivää meidän reissuun!!!!!

Suukkoja kaikille

-Hanna

Äitiys ja yksinhuoltajuus

Ajattelin tehdä näin pitkästä aikaan postauksen mun äitiydestä ja minkälainen olen yksinhuoltajana. Kun plussasin minua pelotti, jouduin shokkiin. Olin 20 vuotias ja tein koulun terveydenhoitajalla raskaustestin mun siskon T :n painostamana, joka näytti kuten pelkäsinki plussaa. Kului päiviä ja aloin olemaan sujut asian kanssa, minusta tulisi äiti. Odotin innolla kaikenlaisia ultria, ja neuvolassa käyntiä. Ensin olin sitä mieltä että pärjään alusta astin ihan itse yksin, äitiys tulee kasvattaa mua niin paljon että kai mä ny yhdestä pienestä vauvasta selviän ihan yksin. Ja voin sanoa, onneksi palattiin L:n kanssa yhteen ja hän auttoi minua Violan kanssa, koska en olisi pärjännyt vaikka vauva olikin maailman helpoin.

Raskaus oli suht helppo, vähän närästi, suonta veti ihan kiitettävästi, liitoskipuja oli aika paljon, en kokenut ennenaikaisia supistuksia muitakuin harjoitus suppareita. Loppu vaiheessa raskautta tuli se turvotus ja verenpaineeni oli sillon tällön koholla. Minua ei edes jännittänyt eikä pelottanut itse synnytys. Suhtauduin siihen tosi tyynesti. Ihmiset kyseli että pelottaako, jännittääkö synnytys. Ei, oisko pitäny? En tiennyt mitä se tuo tullessaan vaikka koko raskauden ajan katsoin synnytys ja vauva ohjelmia, ikään kuin olisin hakenut minkälainen synnytys on. Ja voin sanoa, mulla se oli ihan erilainen, mukava kokemus.

Minä olen äitinä aika rauhallinen, Viola kun tekee tuhmuuksia ni tottakai torun. Viola kun nukkuu, minä otan rennosti katsomalla lempisarjaa. Mä siivoan kun Viola on hereillä ja Viola 'auttaa' mua siivoamisessa. Mä teen ruokaa itselleni ja Violalle, Viola syö nykyään lähestulkoon samaa ruokaa mitä minäkin. Ennen tykkäsin käyttää paljon mausteita, Violan myötä oon vähentäny ja omalle lautaselle laitan sitten enemmän. Olen myös alkanut äitinä ajattelee enemmän muita kuin itseäni. Ihmiset puhuu kuinka ihanaa on päästä ulos viikonloppuna, bilettää, rellestää, juoda itselleen hirveä krapula ja herätä vieraan miehen vierestä. Huh, itsekki olin joskus tuollainen, mutta mä olin viimeks ulkona heinäkuussa serkun vaimon kanssa kun piti parille lähteä... Noh, ei siitä sen enempää. Sen jälkeen, joo on tehnyt mieli ulos lähteä, joka viikonloppu, mutta sitten katson mun omaa pikkuista joka iloisena katsoo Junioria, leikkii Oscar kissan kanssa, nauraa ja tulee mun luo antaa pusuja niin ajattelen, etten mä halua ulos lähteä. Minulla on täällä kotona kaikkein kallein aarre, jonka kanssa mielelläni vietän viikonloppuni. Vaikka minulla olisi enää 10 euroa tilillä, ni katson että lapsella ja kissoilla on tarpeeksi ruokaa, minä kyllä pärjään hetken pienemmälläki ravinnolla. Äitiys on kasvattanut mua.

Olen myös yksinhuoltaja. Huoltajuus on koko ajan pysynyt mulla, mutta kesällä erottiin Violan isän kanssa. Olemme yhä sitä mieltä että huoltajuus pysyy minulla, L ottaa silloin tällöin Violan luokseen, Viola kun tykkää isästään niin paljon. Oon oppinu myös arvostamaan sitä omaa aikaa, joka näin yksinhuoltajana on aika kirjoilla, koska ei minulla hirveösti ole sellaisia ketkä pysty Violaa kahtomaan vaikka esim. sen aikaa ku käyn kavereiden kanssa leffassa. Taino, ei minulla ole edes enää hirveästi ystäviä kun muutin toiselle paikkakunnalle, tulin raskaaksi ja äidiksi. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. Mutta kyllä mä pyydän apua kun sitä tarviin. Mulla on ihana perhe jotka auttavat minua mielellään lapsen hoidossa, eläinten hoidossa, ihan kaikessa oikeastaan. Ja mä uskallan pyytää apua. Se ei tee äidistä/ihmisestä huonoa/heikkoa jos haluaa vaikka nukkua, tai siivota rauhassa asunnon lattiasta kattoon. Jos joku ystävistäni haluaa katsoa Violaa sen aikaa ku käyn vaikka kaupassa, niin okei, miksei. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin mä en ymmärrä niitä äitejä, jotka ei halua pyytää apua vaikka ovat palaneet jo ihan loppuun? Mä en ees koe että mä tarvitsisin niin paljon apua mitä mulle tarjotaan mutta silti otan sitä vastaan ihan mielelläni. Violan isäki sanoi että ottaa mielellään Violan luokseen syysloma viikolla pariks yöks jotta saan rentoutua, kun tulevat sairaalajaksot stressaa mua niiiiiiin paljon.

Opiskelen myös. Mulla alkoi opinnot elokuussa, pelotti ja jännitti itse mennä kouluun vuoden lomailun jälkeen ja jännitti laittaa Viola hoitoon vain 9kk ikäisenä, mutta voin sanoa että hyvin on mennyt, Viola viihtyy ja nauttii olla hoidossa. Mulla on joka päivä ikävä lasta kun oon koulussa/työharjottelussa, mutta päivä päivältä arvostan enemmän meidän yhteisiä aikojamme. Ja se ei tee minusta huonoa äitiä, jos haluan itselleni ammatin ennen kuin olen 50 vuotias ja haluan elättää itseni ja lapseni kunnolla, enkä vaan naurettavilla kelan ja sossuin tuilla.

                                                              --------------------

Tämän viikon ollaan Violan kanssa oltu kotona, koska sille tuli vesirokko ja mulle just sopivasti tuli flunssa ni sain sairastaa ihan rauhassa. Ensi viikolla taas ahkerasti töihin ja sit onki taas loma. Ja ah, sit koittaakin 26.10 kun lähdetään Violan kanssa Helsinkiin moikkaamaan muita ihania äitejä ja heidän vauvojaan. Eikä saa unohtaa Violan kummia, jota käydään moikkaamassa myös. Toinen Violan kummeista on silloin kotipaikkakunnallaan niin sen takia ei nähdä, mut sovittiin että nähdään niin pian kuin mahdollista.

Tosiaan Violalle on tulossa anestesiamagneetti kuvaus ja ollaan yks kokonainen päivä sairaalassa kun otetaan aivosähkökäyrää. Stressaavaa. Toivotaan että menee hyvin ja mitään ei todellakaan olisi.

Lots of kisses <3

Hanna

Vesirokko

Ehdittiinhä meillä olla kaks viikkoa terveinä, nyt Violalla on korkea kuume, joka onneksi alenee panadolilla, ja muutama rakkula ympäri kehoa. Ajattelin että Violan on parempi sairastaa vesirokon näin pienenä kuin kouluikäsenä tai aikuisena. Näin se voi olla helpompi ja lievempi. Kipeä se lapsi on, mutta on näin helpompaa kun ei raavi itseään. Nyt Viola nukkuu, nukkuu jo toista tuntia. Onneksi syö ja juo hyvin. Lääkkeen avulla myös nukkuu. Viileä auttaa kutinaan. Huh, kävin hakemassa saikkua kun enhä mä voi töihin mennä.

Blogi on tän sairastelun ajan pienellä breikillä. Otan kyllä jatkuvasti kuvia, ja Facebookkiin  laitan aika paljon kuvia ja päivistämme ylipäätänsä. Mun oma puhelin meni rikki ja sain käyttööni T :n vanhan puhelimen, Lumian. Siinä ei ole instagramia, eikä ilmeisesti saakkaan niin instagram on hiljainen.

-Hanna

Lääkärissä käynti

Käytiin torstaina 19.9 lääkärissä, piti tulla siitä tekemään aiemmin postaus, mutta en ehtinyt. Kaikki oli normaalia, mutta varmuuden vuoksi haluavat ottaa Violan osastolle pariks päiväks. Voi ää, miten selviän ne pari päivää? :( No mutta, hyvä että ottavat lapsen sinne osastolle pariks päiväks jotta voivat sulkea sen epilepsian kokonaan pois! :)

Sitkun oltiin lääkärissä käyty, niin suunnattii T :n ja Violan kanssa kirppikselle siks aikaa ku ooteltii että ystävämme L palaa isältään kotiin. Oli muuten tuskaa kanniskella yli 10 kilosta tyttöä sylissä lähes 2h :D Käytii sit mäkkäris syömäs ja Viola tuijotti yhtä nuorta pariskuntaa koko ajan, ja irvisteli niille. Sama oli keskustassa. Vähän kieltämättä nolotti, mutta hauskaa silti oli kun näki että ihmiset vaan naureskeli Violalle.

Mentii sitten moikkaamaan L :ää ja hänen poikaansa Kasperia. Viola leikki Kasperin kanssa, Kasper tarjos Violalle tuttia ja yhessä levittelivät T :n laukun sisällön ympäri olkkaria. :) Oli kokonaisuudessa ihan mukava päivä!

Perjantaina Viola meni isälleen yöksi ja mä sain vapaa illan =) Joka meni, noh.. ihan loistavasti =) sain siivottua ja yön nukuin suht hyvin. :) Teki hyvää! Ensi lauantaina Viola lähtee aamulla uudestaan isälleen ja tulee illalla takaisin. :) Treenaavat rytmiä siellä. :)

Minkälainen oli teidän loppu viikko ja viikonloppu? :)

-Hanna

Edelliset kaksi-kolme viikkoa kuvina.

Blogi on viimeaikoina ollut aika hiljainen, joten ajattelin tehdä teille tällaisen pienen kuvapostauksen.

Viola joskus syö tosi tosi hyvin, mut sitten taas tulee se ettei kelpaa mikään, maito ja leipää. Kipeenä kun reppana oli, maistui vaan leipä ja ihan pikkasen hedelmä smoothieta, siis maidon lisäksi. Mä kyllä söin hyvin. Kävin äidin kanssa pari kertaa grillillä syömässä kun koulussa oli pahaa ruokaa, tein fetakana salaattia ja muuten vaa sit herkuttelin. Namnam.

Ollaan myös ulkoiltu paljon. Ollu hyvät säät ja muutenki me molemmat tykätään ulkoilmasta. Sillonku Viola oli kipeä, ni pari kertaa oli pakko käydä kaupassa, muuten oltiin kotona sillon. Viime viikonloppu oltiin mun isän luona, Viola meni hetkeks isänsä luokse ja sen jälkeen leikittiin Alex-serkun kanssa. Kivaa oli :)

Viola kirjottaa: Siis oikeasti, miks äiti KOKO AJAN ottaa kuvia ku mä nukun?? Äiti kyl jotai selittää et oon söpö, mutta musta mä näytän iha normaalilta vauvalta. En sen kummoselta. Entä teistä äitin rakkaat lukijat? Mä kyl kieltämättä tykkään nukkua pylly pystyssä ja hiukan leveästi.... No kai mä vähä söpö oon.

Viime viikon keskiviikkona kun L :n kanssa haettiin Viola hoidosta, niin hoitaja sano että Viola on ollut harvinaisen äreä, ei oo suostunut oikein nukkumaan, syö kyllä. Viola kun tosi harvoin on tosi äreä, joten pääteltiin että Viola on kipeäks tulossa. Ja kappas, illalla kuume nous yli 38 asteen ja Viola vaan itki ja itki ja itki. Epätoivo meinas iskeä, mutta onneks äiti tuli auttaa mua, yritti itsekkin saada Violan nukkumaan, lopulta puettiin lapselle päälle, viltti mukaan ja ulos kävelemään. Nukku siellä puoltuntia ja sisällä lisää. Kuumeilu jatkui viikon, käytiin lääkärissä kun ihmettelin onko joku tulehdus joka pitää kuumetta yllä, ja olihan siellä, ensimmäinen korvatulehdus! Se on jo melkein selätetty :) Huomenna enää viimeiset lääkkeet.

Viikkoon sisälty myös kiukutellua, söpöilyä ja hassuttelua! :)

Ainiin omg! Täytin tänää 22 vuotta, Violakin on jo 10kk ja 4 pvä.

-Hanna