Joulukuu!

Hui kun aika menee nopsaa. Nyt on jo joulukuu! Kohta on jouluaatto ja uusvuos! Ja mun rakas Viola on kohta 13kk! Mihin tää aika menee? Mun nuorin sisko täytti 15, toinen siskoista 20. Vanhoja käpyjä ovat ja apua, mun isän vanhin tytär täytti 30! Oikeasti, ollaanko me kaikki niin vanhoja? Kun vuosi lähestyy loppuaan niin aion tehdä postauksen minun ja Violan vuodesta, minkälainen se on ollut. Aika myrskyisä vuosi on kyllä ollut, mutta silti niin ikimuistonen.

Mä aloitin Violalle unikoulun, luin sellaisesta unikoulusta kuin pistäytyminen. Koin että tämä on meillä varmaa tehokkain. Ollaan luopumassa nimittäin unimaidosta, joten ajattelin että unikoulu voisi auttaa kyseiseen asiaan. Mitä mieltä te olette tästä kyseisestä unikoulusta?

Pistäytyminen

Laita lapsi sänkyynsä unisena, mutta valveilla.

Sano hyvää yötä ja poistu.

Jos lapsi alkaa vastustaa, mene hänen luokseen ennalta päättämäsi ajan kuluttua.

Kun menet lapsen luo, kerro hänelle esimerkiksi: kaikki on hyvin, nyt on yö ja nyt nukutaan. Kerro aina sama asia ja puhu rauhallisesti. Älä nosta lasta pois sängystä. Poistu paikalta.

Kuuntele. Jos lapsi vastustaa eikä tunnu tyyntyvän, mene takaisin ennalta päättämäsi ajan kuluttua ja tee samoin kuten edellisellä kerralla.

Seuraavalla ja sitä seuraavilla kerroilla odota vähän pidempi aika, ennen kuin menet lapsen luo. Seuraavina öinä voit pidentää aikaa entisestään. 

Jatka unikoulua viikon ajan.

Valkosipuli sukassa helpottamassa toisen nuhaa.

Viime viikolla jo päätin että tänään 2.12 teen hyvän teon, käyn luovuttamassa verta! Edelliskerrasta on jo kaksi vuotta. Siinä välissä odotin Violaa ja sairastin flunssaa. Musta oli ihanaa käydä just Tarjan kanssa luovuttamassa verta, koska me molemmat käytiin nyt toista kertaan ja se oli mulle sillein tärkeä hetki. Varsinkin kun tiesi että voi auttaa jotakuta toista, joka tarvitsee apua. Nyt on ihan pakko sanoa, mutta mä olen niin ylpeä meistä. Viola oli meidän kanssa mukana ja se oli tosi reipas! :) Silloin kun minun piti mennä luovuttaa verta, Tarja oli jo loppusuoralla niin kiva nainen oli Violan kanssa sen aikaa. Kiitos hänelle! Vähän meinasi Violalta kiukku tulla kun Tarja meni hänen luokseen ja yritti leikittää, muttakun Viola oli sitä mieltä että haluaa tulla äidin luokse. Ja kun pieni rakas ei ymmärtänyt ettei hän voinut tulla luokseni. Kyllä ilo lapsen kasvoilla oli mitä suunnaton kun näki että tulen hänen luokseen ja otan syliin.

Vuoden hyvä työ: check!

Kuten jo postauksen alussa sanoin, vuosi on mennyt tosi nopeaa. Ja eilen avattiin jo ensimmäinen luukku joulukalenterista! Nami suklaata. Violalle tarjosin kanssa suklaata, mutta se sylkäs sen pienen palan pois. Aloin tossa sitten ystäväni Vilman kanssa miettimään, johtuukohan se siitä kun söin niin paljon suklaata kun odotin Violaa? Kaikki mun perheen jäsenet sanoivat että söin epäterveellisen paljon suklaata, mut jopa laitettiin kuukaudeks herkkulakkoon. Mä fiksuna tyttönä ostin sitten banaanilastuja jotka oltiin kuorrutettu valkosuklaalla. Muka terveellistä.

Oletteko jo huomanneet että Instagramini toimii jälleen? Sain Lumiaani instagramin ja oon ikionnellinen asiasta!

Lots of Kisses.

-Hanna