Meidän joulu

Me mentiin Violan kanssa Suolahteen isän luokse 22.12 sunnuntaina ja oltiin siellä 25.12 asti. Sunnuntaina vaan löhöiltiin siinä isän luona, leikittiin ja tuoksuteltiin joulukinkun ihanaa tuoksua. Sunnuntai oli siis kaikenkaikkiaan ihan normaali päivä muiden päivien joukossa.

Maanantaina me sit lähettii aikasin liikenteeseen, yhen aikoihin sovittiin L:n kanssa että hän ottaa Violan muutamaks tunniks sinne touhottaa, mä menisin sillä välin Anun luokse leikkii Alexin kanssa. Alex kovasti harmitteli kun Viola ei vielä ollut mukana, mutta neljän aikoihin sitten Viola tuli aiheuttaa siihen huusholliin hämmennystä. Alex nukkui Anun sylissä kun Viola tuli ja Viola nätisti silitteli Alexin päätä. Alex kun siitä heräsi niin se pelotteli Violaa, kävelykärryllä huristeli Violan luo ja Viola koko ajan oli mun syliin tulossa kun pelotti niin kamalasti. Mutta sitten kun lapset sai syötyä siinä, niin Viola ja Alex löivät viisaat päät yhteen ja alkoivat keksiä pikku jekkuja meidän pään menoksi. Mm he alkoivat yrittää aukomaan puuhellan luukkua, lähtivät vikkelästi pois kun piti tiukasti kieltää lapsosia ja äänensävy muuttu mulla heti kun serkku kertoi että Alex osaa aukoa kyseisen luukun. Onneksi Viola ei. Siinähä olisi ollut sitten sotkua kerrakseen.

Kun lapset olivat vähän aikaan touhuneet siinä keskenään, ravistellut joulukuusen oksia ja jahdaten toisia, niin piti alkaa lähteä kotia kohti. Matka taittui mukavasti viileässä säässä, oli jo aika pimeää ja Viola nukutteli matkarattaissa. Sitä Anun kanssa harmiteltiin kovasti, kun oltiin jo suunniteltu että lähdettäisi pulkkailemaan kun tullaan käymään siellä. Mutta oli vähän paha pulkkailla lasten kanssa kun ei oikein enää ollut lunta kun edelliset päivät oli vaan satanut vettä ja oli plus asteita. Silloin alkoi jo kieltämättä harmittaa, vaikken minä kamalasti talvesta pidäkkään. Violasta oon huomannut että se tykkää lumesta, haluisi vaan koko ajan makoilla lumessa. Olin jopa suunnitellut tehdä Violan kanssa lumiukon, mutta se jäi tekemättä. Pulkkaki jäi isälle, koska ei vaan ole lunta. Huoh!

Koitti se kauan odotettu jouluaatto! Jouluaattoa odotin vaan sen takia, koska silloin saa hyvää ruokaa, saa olla perheen kanssa ja saa käydä saunassa. Niin ja saa nähdä onnellisen ilmeen Violan kasvoilla kun saa kaikkea mieluisia lahjoja. Jouluaatto sujui siten, että aamulla syötiin riisipuuroa, jonka isä oli tehnyt. Sitten kun se oltiin syöty niin Viola vaan leikki, vöyhötti ja hauskuutti meitä muita. Tarja lähti hakemaan siskoamme Katjaa Äänekoskelta äidin luota ja kolmas siskoni Niina tuli siinä joskus päivällä, tarkkaa kellon aikaa en muista, mutta nyt voin sanoa surullisena että silloin oltiin kaikki koolla viimeistä kertaa pitkään aikaan. Viola juoksenteli päiväunien jälkeen olohuoneessa, pysähtyi ja katsoi kaikkia ja kiljui. Viola on vast'ikään oppinut kiljumaan, ja se jos mikä on hauskaa. Silloin kun imuroin kotona niin ehdottomasti pitää kiljua. Mitä väliä vaikka kiellän häntä, hän kiljuu silti.

Siinä päivällä oli sitten jouluruuan aika, oli kinkkua, laatikoita (maksa, peruna, lanttu ja porkkana), oli keitettyjä perunoita (joita Viola söi), karjalanpaistia, salaattia, oli myös leipää ja leivän päälle juustoja jne. Eli saimme kaikki mahamme täyteen, Viola rakasti kinkkua ylikaikenö. Eihän se niitä perunoita syönyt, ainoastaan herneitä ja kinkkua. Hassu lapsi, mutta pääasia kuitenkin oli että maistui. Ruokailun jälkeen oli lahjojen vuoro. Viola heti otti Aliisa-koiran paketin ja sen kanssa juoksenteli ympäri taloa. Kun Viola sai omat lahjat eteensä niin voi sitä riemua kun niitä oli niin paljon ja erikokoisia.

Viola sai:

Muumi aiheiset haarukan ja lusikan
Ensiaskel Reinot
Legoja
Soivan pupun
Leikki teeastiaston

Minä sain:

Lakanoita
Suklaata
Vaaleanpunaiset tossut
Kauniin enkelin
Ulkotuikkuastian ja kynttilöitä
Villasukat

Olemme kaikki tosi tyytyväisiä lahjoihimme, lakanoita toivoin itselleni ja Violalle toivoin legoja, koska niistä se tykkää tosi kovasti. (Äiskäkin niistä tykkää, sen huomasi aattoiltana kun rakenteli kaikenlaisia örkkejä ;)) Lahjojen jälkeen mentiin sisko porukalla + Viola saunaan, kylvettiin kunnolla ja Viola jopa kävi mun kanssa ylälauteilla heittämässä löylyjä. Ja sen voin sanoa että Violasta tulee isona tyttönä kova saunoja, joten semmoinen varoituksen sana kaikille, jotka luulevat olevansa kovia saunomaan, ette tule varmastikkaan pärjäämään Violalle. ;)

Viola meni yöunille siinä joskus yhdeksän aikoihin, niin kuin normaalisti menisikin. Itse nukahdin kymmenen aikoihin, mutta meillä olikin neljän aikoihin herätys (voi kyllä!!!!) kun Viola päätti herätä eikä suostunut enää nukkumaan. Kuudelta katsottiin Juniorilta Teletapit ja heti perään Unelmatarha, ja Viola torkkui siinä minun kainalossa. Mutta aina kun liikahdin niin Violakin heräsi. Seitsemältä raahauduttiin sitten alakertaan syömään aamupala ja kahdeksalta Viola olikin jo valmis menemään nukkumaan. Itse menin päiväunille yhdeksältä ja Viola itse heräsi kymmeneltä. Silloinkin laitoin vaan telkkarin päälle ja torkuin toinen silmä auki, vahtien samalla mitä se lapsi touhuaa. Kahdentoista aikoihin lähdettiin sitten isän ja hänen vaimonsa kanssa kävelylle Suolahden satamaan. Oli märkää ja kylmää. Vähän myös hämärääkin, vaikka kello oli kaksitoista päivällä. Kyllä huomaa selvästi että on pimeä vuodenaika menossa ja että kuuluisi olla lunta.

Kolmen aikoihin Tarja tuli hakemaan minut ja Violan ja lähdettiin Äänekoskelle mummon ja papan (Violan isoisovanhempien, mun kummien, äidin vanhempien) luokse, ennen sitä haettiin äiti ja Katja kyytiin. Viola vähän torkkui siinä matkan aikana, ihan hyvä vaan että jaksaa pitkän aikaa touhottaa siellä. Saatiin sielläkin tosi herkullista jouluruokaa, Violakin maistoi kaikkia laatikoita, ja ei se tykännyt laatikoista, mutta kinkku maistui taas. Omenakin maistui jälkiruuaksi. Iso tyttö. Meillä oli oikein mukavaa. Siinä juteltiin ja naurettiin ja katsottiin Violan touhuja. Siellä se hali pehmoleluja ja irvisteli isotädilleen. Kuuden aikoihin tultiin takaisin kotia ja meillä oli oikein mukava pikku loma. 

Kuten jo sanoin aiemmin tässä postauksessa, viimeistä kertaa jouluaattona oltiin kaikki siskot koolla pitkään aikaan. Tarjamuru muuttaa huomenna isoon kaupunkiin, Helsinkiin. Hän sai sieltä töitä ja vuoden alusta alkaisi työt. Mulle se on tosi kova paikka että Tarja muuttaa, koska olemme tosi läheisiä ja suurinpiirtein nähdään joka päivä. Alkuvuodesta on pakko yrittää päästä tavalla tai toisella Tarjan ja Rölli kissan luokse Helsinkiin. Vaikka emme ehkä voisi siellä Tarjan luona olla yötä, niin onneksi rakas ystäväni Milla lupautui ottamaan jälleen meidät luokseen. Varmasti me Tarjan kanssa ollaan yhteyksissä joka päivä, tai no ainakin joka toinen. Mutta olen iloinen Tarjan puolesta, koska uskalsi pitää haaveistaan kiinni ja tarttui tilaisuuteen. Onneksi Tarjalla on siellä paljon ystäviä ja Violan kummi, Krista.

Sinä olet minun siskoni, en tahdo että erkanemme koskaan.

Kumpi meistä äidin pieni lempilapsi on, kenen hiukset ovat pellavaa ja kultaa, kumpi isän ruususista tärkeämpi on, kenen olkapäällä taivaanlintu laulaa,

Suukkoja

-Hanna