Pari faktaa

Nyt on pakko tulla kirjottelemaan pari faktaa kun oon kieltämättä aika raivoissani. Minulle on tullut kommentteja että Viola olisi isokokoinen/pulska jne. Tällaiseen anonyymien kirjotteluun ajattelin puuttua heti, koska Viola ei ole isokokoinen/pulska eikä mikään muukaan mikä viittaa lihavaan! Viola on kasvava lapsi, jolla on lapsen pyöreyttä. Violan kasvu on normaalia! Viola syntyi normaalikokoisena ja on kasvanut normaalikokoisena.

1v neuvola

Pituus: 76,5cm

Paino: 10940g

Päänympärys: 46,5cm

Iloinen, touhukas tyttö. Oppi kävelemään viikonloppuna, sanoo ensimmäisiä sanoja: äiti, ei. Kuulo normaali, näkö normaali, iho siisti. Kasvu hyvää.

Mua niin ärsyttää että viatonta lasta haukutaan. Lapsi ei ole tehnyt yhtään mitään. Yleensä mä annan tällaiset asiat olla, mutta nyt oli sellainen asia että oli pakko puuttua. 

Meidän vuosi 2013

Niin se vuosi 2013 lähestyy vaan loppuaan. Vuosi sitten näihin aikoihin makoilin keuhkokuumeessa ja hoidin reilun kuukauden ikäistä vauvaa. Olin ihan loppu kun sairaus vei kaiken voiman. Onneksi L oli auttamassa mua.

Vuonna 2013 on ollut aika tapahtumarikas vuosi. Olen vuoden aikana tutustunut aivan ihaniin ihmisiin, jotka loppupeleissä, tai ainakin osa, eivät olleet niin mukavia. Oli riitoja, haukkumista, vääriä tekoja, uhkailua. Alkoi asiat riistäytyä käsistä. Onneksi tajusin asioiden oikean laidan ajoissa, ja olen nyt päässyt irtautumaan heistä ja olen saanut uusia ystäviä, joita nähtiin lokakuun loppu puolella, siitä lisää myöhemmin.

Viola sai nimen Tammikuussa 2013, ja hänellä on viisi aivan ihanaa kummia: Tarja, Krista, Alisa, Matias ja Jonne. Kaikki muut paitsi Jonne asustelevat toisella paikkakunnalla nykyään. Violan nimeksi tuli Viola Anna-Maria. Hän sai samalla myös minun sukunimen. Violan nimen takana ei periaatteessa ole mitään tarinaa takana. Viola oli minun ja L :n mielestä oikein kaunis nimi ja Viola on muutenkin ihan Violan näköinen. Anna nimi tulee L :n suvun puolelta. Hänen mummon nimi on Anna. Maria tulee meidän puolelta. Minun ja Tarjan toinen nimi on Maria. Kaikista hauskinta tässä on se mielestäni että minun koko nimeni on Hanna-Maria Kristiina, Viola on toinen nimi muuten ihan sama, paitsi yksi kirjain puuttuu.

Viola kasvoi ja kehittyi kovaa vauhtia. Mun omatekosia soseita ei suostunut syömään, mutta kaupan purkkisoseita kyllä söi, halusi syödä enemmänkin mitä uskalsi antaa.

Toukokuussa oli minun ensimmäinen virallinen äitienpäivä ja samalla Viola täytti 6kk. En voinut silloin käsittää miten aika menee niin nopeasti. Puolen vuoden päästä olisi Violan 1v synttärit. Äitienpäivänä oli tosi kaunista, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Viola ei tuolloin vielä oikein osannut liikkua mitenkään muuten kuin pyörimällä.

Kesä oli tosi lämmin. Oltiin Violan kanssa tosi paljon ulkona. Täällä kun oli KeiteleJazzit, niin käytiin katsomassa meininkiä ja kojuja. Kävimme myös paljon kirpputoreilla etsimässä nopeasti kasvavalle lapselle paljon vaatteita, ja voin nyt sanoa että niitä vaatteita on tuolla varastossa oottamassa että veisin niitä kirpputorille ja antaisin osan Violan minivaatteista Lauralle, joka odottaa tyttö- ja poikavauvaa, joiden olisi tarkoitus syntyä vuoden 2014 maaliskuussa. Kävimme keinumassa ja muuten vaan käytiin kävelyllä.

Kesäkuussa kävin Tarjan ja Lauran kanssa Porissa, koska Tarjalla oli siellä sairaanhoitajakoulun pääsykokeet. Meidän hauskasta matkasta voi lukea täältä.

Heinäkuussa me jäätiin Violan kanssa kahdestaan kolmen kissan kanssa, koska päätimme Violan isän kanssa erota, jatkuvien riitojen ja erimielisyyksien jälkeen. Olin aika hakoteillä jonkun aikaan, Viola itkeskeli öisin, mä en saanut nukuttua, oli henkisesti tosi rankkaa. Onneksi minulla on aivan ihana perhe ja ihanat ystävät, jotka auttoivat ja tukivat pahimman yli. Heinäkuussa reissasin myös aika paljon (okei, pari reissua). Tarjan ja Lauran kanssa käytiin Tampereella vähän viettämässä tyttöjen iltaa. Oli mukavaa. Shoppailtiin ja vähän juhlittiin. Tampereen reissusta voi lukea lisää tästä.

Kävimme Heinäkuussa myös Kuopiossa, kun siellä oli Animecon tapahtuma, johon vietiin Katja. Oli kyllä hauskan näkösiä tyyppejä, mutta ei se koko tapahtuma ollut oikein mun juttu, joten päätin hengailla isän ja hänen vaimonsa kanssa. Ja voin sanoa että rakastuin Kuopioon, se on tosi kaunis kaupunki. Violakin nautti kovasti. Kuopion reissusta voi lukea täältä.

Loppuvuosi on sitten mennyt kuin siivillä. Elokuussa aloitin koulut, jotka lopetin sitten marraskuussa, koska meni hiukan sukset ristiin työnantajan kanssa ja tuli myös paha mieli siitä että pikku Viola on päivät hoidossa vaikka se vois olla mun kanssa kotona touhottamassa.

Lokakuussa käytiin Helsingissä, oltiin siellä Millan luona yötä. Me pidettiin ystävällemme Kristalle ansaitsemat babyshowerit. Meillä oli tosi mukavaa, lapset tykkäsivät leikkiä toistensa kanssa. Mä nautin kovasti, ja odotan milloin näemme seuraavan kerran. Lokakuussa minun pientä lasta tutkittiin epilepsiaepäilyn takia. Hänelle laitettiin semmosia läpysköitä päähän, ja voi sitä itkua ja surkua kun sitä laitettiin. Äidin sydän meinasi särkyä. Kyllä Viola hienosti jaksoi ne pari päivää leikkiä vaikka oli tuollainen sininen reppu selässä, eikä nukkuessa sotkeutunut mitenkään. Mä olen niin ylpeä rakkaasta lapsestani.

Betty toimi kuvaajana!

Koitti marraskuu. Violan syntymäkuukausi. Violan synttäreitä vietettiin samalla kun oli isänpäivä, ne olivat niin lähekkäin. Viola täytti 1v 12.11.2013 tiistaina. Moni on sanonut että on itkua tihrustanut kun oma lapsi täyttää vuoden. Mutta mä en itkenyt. Toki, oli haikeeta, mutta en mä itkenyt silloinkaan kun tyttö syntyi. En mä ole sellainen herkistelijä, joka itkee. Toki näytän tunteeni tarvittaessa, mutta minua nyt ei vaan itkettänyt.

Kävin marraskuussa myös Tampereella. Tarja tuli Violan seuraksi siksi aikaa, oli tosi ystävällistä häneltä. Kiitos Tarjalle! Tampereella menin Vilman luokse, siinä vähän shoppailtiin Vilman ja hänen poikansa kanssa. Vilman poika kun meni hoitoon niin odoteltiin Emmiä. Sitten kun Emmi tuli niin kaupan kautta Vilman asunnolle valmistautumaan iltaa varten. Ja meillä oli tosi mukavaa! Joskus pitää lähteä uudestaan viettää vapaailtaa. ;)

Marraskuussa oli myös tiedossa risteily äidin, Tarjan ja Violan kanssa. Mukavaa oli, Viola ei malttanut nukkua matkan aikana päikkäreitä kun ehkä sen puoli tuntia. Mutta siellä se buffetaamiainen. Mä voisin mennä vaan risteilylle sen aamiaisen takia, se on niiiiiin hyvää.

Joulukuu on sitten ollut vähän kiireisempää aikaa. On ollut joululahja ostoksia, sulattelua Tarjan muuttamista Helsinkiin, joulun viettämistä perheen kesken. Tarjan muutto on mulle aika kova paikka. Ollaan oltu Tarjan kanssa 20 vuotta kun paita ja peppu, tosi läheisiä. On toki ollut riitoja, keillä sisaruksilla niitä ei olisi, mutta aina me ollaan ne saatu sovittua, asioista puhuttua ja ollaan vaan huomattu että ne asiat ovat lähentäneet meitä. Onneksi on keksitty puhelimet, Facebook ja WhatsApp!

Tällainen oli meidän vuosi näin tiivistettynä. Millainen teidän vuosi oli?

-Hanna

Meidän joulu

Me mentiin Violan kanssa Suolahteen isän luokse 22.12 sunnuntaina ja oltiin siellä 25.12 asti. Sunnuntaina vaan löhöiltiin siinä isän luona, leikittiin ja tuoksuteltiin joulukinkun ihanaa tuoksua. Sunnuntai oli siis kaikenkaikkiaan ihan normaali päivä muiden päivien joukossa.

Maanantaina me sit lähettii aikasin liikenteeseen, yhen aikoihin sovittiin L:n kanssa että hän ottaa Violan muutamaks tunniks sinne touhottaa, mä menisin sillä välin Anun luokse leikkii Alexin kanssa. Alex kovasti harmitteli kun Viola ei vielä ollut mukana, mutta neljän aikoihin sitten Viola tuli aiheuttaa siihen huusholliin hämmennystä. Alex nukkui Anun sylissä kun Viola tuli ja Viola nätisti silitteli Alexin päätä. Alex kun siitä heräsi niin se pelotteli Violaa, kävelykärryllä huristeli Violan luo ja Viola koko ajan oli mun syliin tulossa kun pelotti niin kamalasti. Mutta sitten kun lapset sai syötyä siinä, niin Viola ja Alex löivät viisaat päät yhteen ja alkoivat keksiä pikku jekkuja meidän pään menoksi. Mm he alkoivat yrittää aukomaan puuhellan luukkua, lähtivät vikkelästi pois kun piti tiukasti kieltää lapsosia ja äänensävy muuttu mulla heti kun serkku kertoi että Alex osaa aukoa kyseisen luukun. Onneksi Viola ei. Siinähä olisi ollut sitten sotkua kerrakseen.

Kun lapset olivat vähän aikaan touhuneet siinä keskenään, ravistellut joulukuusen oksia ja jahdaten toisia, niin piti alkaa lähteä kotia kohti. Matka taittui mukavasti viileässä säässä, oli jo aika pimeää ja Viola nukutteli matkarattaissa. Sitä Anun kanssa harmiteltiin kovasti, kun oltiin jo suunniteltu että lähdettäisi pulkkailemaan kun tullaan käymään siellä. Mutta oli vähän paha pulkkailla lasten kanssa kun ei oikein enää ollut lunta kun edelliset päivät oli vaan satanut vettä ja oli plus asteita. Silloin alkoi jo kieltämättä harmittaa, vaikken minä kamalasti talvesta pidäkkään. Violasta oon huomannut että se tykkää lumesta, haluisi vaan koko ajan makoilla lumessa. Olin jopa suunnitellut tehdä Violan kanssa lumiukon, mutta se jäi tekemättä. Pulkkaki jäi isälle, koska ei vaan ole lunta. Huoh!

Koitti se kauan odotettu jouluaatto! Jouluaattoa odotin vaan sen takia, koska silloin saa hyvää ruokaa, saa olla perheen kanssa ja saa käydä saunassa. Niin ja saa nähdä onnellisen ilmeen Violan kasvoilla kun saa kaikkea mieluisia lahjoja. Jouluaatto sujui siten, että aamulla syötiin riisipuuroa, jonka isä oli tehnyt. Sitten kun se oltiin syöty niin Viola vaan leikki, vöyhötti ja hauskuutti meitä muita. Tarja lähti hakemaan siskoamme Katjaa Äänekoskelta äidin luota ja kolmas siskoni Niina tuli siinä joskus päivällä, tarkkaa kellon aikaa en muista, mutta nyt voin sanoa surullisena että silloin oltiin kaikki koolla viimeistä kertaa pitkään aikaan. Viola juoksenteli päiväunien jälkeen olohuoneessa, pysähtyi ja katsoi kaikkia ja kiljui. Viola on vast'ikään oppinut kiljumaan, ja se jos mikä on hauskaa. Silloin kun imuroin kotona niin ehdottomasti pitää kiljua. Mitä väliä vaikka kiellän häntä, hän kiljuu silti.

Siinä päivällä oli sitten jouluruuan aika, oli kinkkua, laatikoita (maksa, peruna, lanttu ja porkkana), oli keitettyjä perunoita (joita Viola söi), karjalanpaistia, salaattia, oli myös leipää ja leivän päälle juustoja jne. Eli saimme kaikki mahamme täyteen, Viola rakasti kinkkua ylikaikenö. Eihän se niitä perunoita syönyt, ainoastaan herneitä ja kinkkua. Hassu lapsi, mutta pääasia kuitenkin oli että maistui. Ruokailun jälkeen oli lahjojen vuoro. Viola heti otti Aliisa-koiran paketin ja sen kanssa juoksenteli ympäri taloa. Kun Viola sai omat lahjat eteensä niin voi sitä riemua kun niitä oli niin paljon ja erikokoisia.

Viola sai:

Muumi aiheiset haarukan ja lusikan
Ensiaskel Reinot
Legoja
Soivan pupun
Leikki teeastiaston

Minä sain:

Lakanoita
Suklaata
Vaaleanpunaiset tossut
Kauniin enkelin
Ulkotuikkuastian ja kynttilöitä
Villasukat

Olemme kaikki tosi tyytyväisiä lahjoihimme, lakanoita toivoin itselleni ja Violalle toivoin legoja, koska niistä se tykkää tosi kovasti. (Äiskäkin niistä tykkää, sen huomasi aattoiltana kun rakenteli kaikenlaisia örkkejä ;)) Lahjojen jälkeen mentiin sisko porukalla + Viola saunaan, kylvettiin kunnolla ja Viola jopa kävi mun kanssa ylälauteilla heittämässä löylyjä. Ja sen voin sanoa että Violasta tulee isona tyttönä kova saunoja, joten semmoinen varoituksen sana kaikille, jotka luulevat olevansa kovia saunomaan, ette tule varmastikkaan pärjäämään Violalle. ;)

Viola meni yöunille siinä joskus yhdeksän aikoihin, niin kuin normaalisti menisikin. Itse nukahdin kymmenen aikoihin, mutta meillä olikin neljän aikoihin herätys (voi kyllä!!!!) kun Viola päätti herätä eikä suostunut enää nukkumaan. Kuudelta katsottiin Juniorilta Teletapit ja heti perään Unelmatarha, ja Viola torkkui siinä minun kainalossa. Mutta aina kun liikahdin niin Violakin heräsi. Seitsemältä raahauduttiin sitten alakertaan syömään aamupala ja kahdeksalta Viola olikin jo valmis menemään nukkumaan. Itse menin päiväunille yhdeksältä ja Viola itse heräsi kymmeneltä. Silloinkin laitoin vaan telkkarin päälle ja torkuin toinen silmä auki, vahtien samalla mitä se lapsi touhuaa. Kahdentoista aikoihin lähdettiin sitten isän ja hänen vaimonsa kanssa kävelylle Suolahden satamaan. Oli märkää ja kylmää. Vähän myös hämärääkin, vaikka kello oli kaksitoista päivällä. Kyllä huomaa selvästi että on pimeä vuodenaika menossa ja että kuuluisi olla lunta.

Kolmen aikoihin Tarja tuli hakemaan minut ja Violan ja lähdettiin Äänekoskelle mummon ja papan (Violan isoisovanhempien, mun kummien, äidin vanhempien) luokse, ennen sitä haettiin äiti ja Katja kyytiin. Viola vähän torkkui siinä matkan aikana, ihan hyvä vaan että jaksaa pitkän aikaa touhottaa siellä. Saatiin sielläkin tosi herkullista jouluruokaa, Violakin maistoi kaikkia laatikoita, ja ei se tykännyt laatikoista, mutta kinkku maistui taas. Omenakin maistui jälkiruuaksi. Iso tyttö. Meillä oli oikein mukavaa. Siinä juteltiin ja naurettiin ja katsottiin Violan touhuja. Siellä se hali pehmoleluja ja irvisteli isotädilleen. Kuuden aikoihin tultiin takaisin kotia ja meillä oli oikein mukava pikku loma. 

Kuten jo sanoin aiemmin tässä postauksessa, viimeistä kertaa jouluaattona oltiin kaikki siskot koolla pitkään aikaan. Tarjamuru muuttaa huomenna isoon kaupunkiin, Helsinkiin. Hän sai sieltä töitä ja vuoden alusta alkaisi työt. Mulle se on tosi kova paikka että Tarja muuttaa, koska olemme tosi läheisiä ja suurinpiirtein nähdään joka päivä. Alkuvuodesta on pakko yrittää päästä tavalla tai toisella Tarjan ja Rölli kissan luokse Helsinkiin. Vaikka emme ehkä voisi siellä Tarjan luona olla yötä, niin onneksi rakas ystäväni Milla lupautui ottamaan jälleen meidät luokseen. Varmasti me Tarjan kanssa ollaan yhteyksissä joka päivä, tai no ainakin joka toinen. Mutta olen iloinen Tarjan puolesta, koska uskalsi pitää haaveistaan kiinni ja tarttui tilaisuuteen. Onneksi Tarjalla on siellä paljon ystäviä ja Violan kummi, Krista.

Sinä olet minun siskoni, en tahdo että erkanemme koskaan.

Kumpi meistä äidin pieni lempilapsi on, kenen hiukset ovat pellavaa ja kultaa, kumpi isän ruususista tärkeämpi on, kenen olkapäällä taivaanlintu laulaa,

Suukkoja

-Hanna

Violan päivä

Hei, olen Viola, kuten teistä aika moni varmaan tietää. Olen 1 vuotta ja asun äiskän kaa kahestaan kolmen kissan kanssa. Äiti otti syksyllä kissanpennun, ja voin sanoa että se on tooooosi ärsyttävä. Ainaku mä haluun leikkiä sen kanssa ni se katti tulee ja raapii mua käsistä ja jaloista. Ja äiskän mielestä se on muka tosi söpöä ku haluan leikkiä kissan kanssa. Mut sit ei ookkaa enää söpöä kun muhun sattuu ja meen äitille itkemään.

Ai minkälainen on mun päivä, mun silmistä? Noh. Normaalisti me äiskän kanssa herätään 7:30. Risteily pisti mun rytmin iihan sekasin, oon alkanut taas nukkuu kahet päikkärit kun ennen nukuin vaan yhet. Äiskä on alkanut nykyää pitää mun huoneen ovea kiinni ni tuntuu ettei se aina kuule ku höpötän mun nalle kavereille. Ne on muuten tosi kivoja, niitä ei haittaa vaikka vähän läpsin niitä ja puren korvasta. Kun kuulen että äiskä on heränny ni nousen seisomaan ja alan hyppimään sängyssä niin kovaa että se varmasti kuuluu muualle asuntoon ja äiti rientää nostamaan mut pois sängystä. Äiskä muuten aina pusuttelee mua aamusin, oon kuulemma söpö. ;)

Sit mä huomaan että äiskä on laittanu telkkarin päälle siks aikaa ku se menee väsää mulle aamupalaa. Puuro on nykyään iso yäk, mielummin söisin leipää samalla kun katon Junioria, mut yleensä äiskä tyrkyttää mulle jogurttia tai jotain hedelmäsosetta ku emmä oikei tykkää noista rahkoista. Aamupala kun on syöty niin lähdetään käymään pihassa vähän kävelemässä. Tänään oli kiva päivä ulkoilla, ulkona ei ollut kylmä ja tykkäsin kävellä. Ei ollut kovin liukastakaan. Pappa kyllä osti mulle pulkan muttei olla viel päästy pulkkailemaan, höh! Äiti teki jonkilaisen pallon lumesta ja ojenti sen mulle. Oikeesti?! Mitä ihmettä mä sillä teen! Hmph, tökkäsin sen vaan pois äiskän kädestä ja jatkoin kävelyä.

Kun oltiin ulkoiltu vähän aikaa niin halusin sisälle; kävelin rappumme eteen ja äiti otti mut syliin ja mentiin kotiin. Sit sainkin lounaan, spagettia ja lihapullakastiketta, nam nam nam! Söin lautasellisen sitä ja olin valmis menemään päiväunille. Nukuin jonkun tunnin verran.

Kun heräsin niin aloin juttelemaan taas mun uskollisille kavereille: nallukoille. Äiti tais kuulla mun höpötykset kun tuli nostamaan mut pois sängystä. Lähin kävelemään äitin edellä, mutta sitten äiti tuli muristen mua kohti, lähdin melkein juoksemaan äitiä karkuun kiljuen. Äiti on ihan hassu kun se jahtaa mua. Mä tykkään siitä kovasti. Sit äiskä sai mut kiinni ja kantoi mut omalle sängylleen, ja alettii pomppimaan. Mä myös seisoin ja kaaduin mahalleni sängylle, hihi, se oli kivaa!

Alkoi tulla nälkä niin äiti antoi minulle välipalaksi mansikkajogurttia ja voi jestas kuinka hyvää se olikaan! Onneksi äiti ostaa mulle niitä joka kerta kun käydään kaupassa. 

Ennen päivällistä mä katoin telkkaria ja leikin omia leikkejä kun äiti tiskasi ja vähän siivoili, kun mä oon laittanu tän meidän kodin aikamoiseks hyrskynmyrskyks. Päivälliseksi söin kanssa spagettia ja lihapulla kastiketta, koska äiskä oli tehny sitä niin paljon, taas. Musta jotenki tuntuu ettei äiti osaa tehdä sopivasti vaan se tekee sitä aina liikaa. 

Päivällisen jälkeen leikin vähän aikaan, kiusasin kissoja, läpsin äitiä, kiukuttelin äitille ja sit menin taas hetkeksi nukkumaan, nukuin siinä johonkin kuuteen asti. Kun heräsin niin äiskä oli leiponut pipareita yäk ja kattoi jotain Pokemon elokuvaa. Siis voitteko uskoa, äiti katto pokemon elokuvaa, haha.

Siinä me sitten katottiin telkkaria, leikittiin, syötiin iltapala ja nyt mun on aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä rakkaat äidin lukijat. Te ootte äitille tosi tärkeitä. Ja äiti on oikeasti tosi pahoillaan ettei oo jaksanu/ehtiny kirjoittelemaan tähän blogiin.

Suukkoja!

-Viola

Joulukuu!

Hui kun aika menee nopsaa. Nyt on jo joulukuu! Kohta on jouluaatto ja uusvuos! Ja mun rakas Viola on kohta 13kk! Mihin tää aika menee? Mun nuorin sisko täytti 15, toinen siskoista 20. Vanhoja käpyjä ovat ja apua, mun isän vanhin tytär täytti 30! Oikeasti, ollaanko me kaikki niin vanhoja? Kun vuosi lähestyy loppuaan niin aion tehdä postauksen minun ja Violan vuodesta, minkälainen se on ollut. Aika myrskyisä vuosi on kyllä ollut, mutta silti niin ikimuistonen.

Mä aloitin Violalle unikoulun, luin sellaisesta unikoulusta kuin pistäytyminen. Koin että tämä on meillä varmaa tehokkain. Ollaan luopumassa nimittäin unimaidosta, joten ajattelin että unikoulu voisi auttaa kyseiseen asiaan. Mitä mieltä te olette tästä kyseisestä unikoulusta?

Pistäytyminen

Laita lapsi sänkyynsä unisena, mutta valveilla.

Sano hyvää yötä ja poistu.

Jos lapsi alkaa vastustaa, mene hänen luokseen ennalta päättämäsi ajan kuluttua.

Kun menet lapsen luo, kerro hänelle esimerkiksi: kaikki on hyvin, nyt on yö ja nyt nukutaan. Kerro aina sama asia ja puhu rauhallisesti. Älä nosta lasta pois sängystä. Poistu paikalta.

Kuuntele. Jos lapsi vastustaa eikä tunnu tyyntyvän, mene takaisin ennalta päättämäsi ajan kuluttua ja tee samoin kuten edellisellä kerralla.

Seuraavalla ja sitä seuraavilla kerroilla odota vähän pidempi aika, ennen kuin menet lapsen luo. Seuraavina öinä voit pidentää aikaa entisestään. 

Jatka unikoulua viikon ajan.

Valkosipuli sukassa helpottamassa toisen nuhaa.

Viime viikolla jo päätin että tänään 2.12 teen hyvän teon, käyn luovuttamassa verta! Edelliskerrasta on jo kaksi vuotta. Siinä välissä odotin Violaa ja sairastin flunssaa. Musta oli ihanaa käydä just Tarjan kanssa luovuttamassa verta, koska me molemmat käytiin nyt toista kertaan ja se oli mulle sillein tärkeä hetki. Varsinkin kun tiesi että voi auttaa jotakuta toista, joka tarvitsee apua. Nyt on ihan pakko sanoa, mutta mä olen niin ylpeä meistä. Viola oli meidän kanssa mukana ja se oli tosi reipas! :) Silloin kun minun piti mennä luovuttaa verta, Tarja oli jo loppusuoralla niin kiva nainen oli Violan kanssa sen aikaa. Kiitos hänelle! Vähän meinasi Violalta kiukku tulla kun Tarja meni hänen luokseen ja yritti leikittää, muttakun Viola oli sitä mieltä että haluaa tulla äidin luokse. Ja kun pieni rakas ei ymmärtänyt ettei hän voinut tulla luokseni. Kyllä ilo lapsen kasvoilla oli mitä suunnaton kun näki että tulen hänen luokseen ja otan syliin.

Vuoden hyvä työ: check!

Kuten jo postauksen alussa sanoin, vuosi on mennyt tosi nopeaa. Ja eilen avattiin jo ensimmäinen luukku joulukalenterista! Nami suklaata. Violalle tarjosin kanssa suklaata, mutta se sylkäs sen pienen palan pois. Aloin tossa sitten ystäväni Vilman kanssa miettimään, johtuukohan se siitä kun söin niin paljon suklaata kun odotin Violaa? Kaikki mun perheen jäsenet sanoivat että söin epäterveellisen paljon suklaata, mut jopa laitettiin kuukaudeks herkkulakkoon. Mä fiksuna tyttönä ostin sitten banaanilastuja jotka oltiin kuorrutettu valkosuklaalla. Muka terveellistä.

Oletteko jo huomanneet että Instagramini toimii jälleen? Sain Lumiaani instagramin ja oon ikionnellinen asiasta!

Lots of Kisses.

-Hanna