Viime päivät

Anteeksi että blogi on ollut viime päivinä aika hiljainen. Viola oli pari viikkoa sitten kipeänä, meillä alettiin nukkumaan huonosti eikä oikein ole syötykkään. Ylös eteen puhkesi kaksi hammasta, joka sitten aiheutti kiukuttelua ja entistä vähemmän syömistä. Maitoa meni sitten kiinteidenki edestä, vaikka kuinka oon yrittäny tarjota niin tulee täys stoppi. Viime viikonloppuna olin isän luona Suolahdessa ja siellä kokeilin Violalle vellejä, jotta yöunet edes vähän paranis, ja mitä vielä.... Ei kelvannut ees vellit.  :/ Nyt on vähän helpottanut, koska hampaat ovat kunnolla puhjenneet ja ilmeisesti lisää hampaita ei ole hetkeen tulossa. Helteetki on vähän helpottanut.

Sormi suuhun kesken kylvyn

Vesipeto

Isomummon ja -papan luona näytettiin mitä osataan.

L kävi leikittämässä vähän Violaa viime keskiviikkona (?) Ja Viola tykkäsi tosi kovasti. Viola nauroi eikä malttanut oikein päikkäreitäkään ottaa. Hänellä selvästi oli ikävä isäänsä. L nukutti Violan ja Viola nukahti ihan tyytyväisenä kun L lupasi olla läsnä kun Viola on herää. Kun L lähti sitten pois, niin Viola meni L :n jalkojen luokse, nousi vasten ja oli sitä mieltä että isi ei lähde. Mutta valitettavasti isin piti lähteä. Se oli sydäntä särkevää katsoa Violan kannalta.

Perjantaina vähän sitten päätin yllätys yllätys shoppailla. Violalle ostin kaksi bodya, kaksi tunikaa, kaksi lelua. Ja nää oli vaan paikallisilta kirppiksiltä. Facebook kirppikseltä ostin vk -haalarin + pipon, talvitakin, shortsiasut/yöpuvut + kasa vaatteita, näistä kaksi viimeistä ovat vasta tulossa. Mun äiti toi tänään Violalle mun ja siskojen vanhan autokävelykärryn! Se on ihana, ja on Viola jo vähän kokeillut kävelyä sen kanssa ;)

Lindex 74cm

Jonathan 74cm

Leluja

Bodyssa ei ollut merkkiä, kaksi muuta on H&M ja kaikki ovat kokoa 74cm

Perjantaista maanantaihin oltiin sitten mun isän luona K:n ja Violan kanssa. Viola tykkäsi tosi kovasti olla ukin kanssa, olla Aliisa-koiran pusuteltavana ja muutenkin peilailla itseään. Lauantaina kävin (ei oltu suunniteltu) Anun kanssa ulkona, ja sunnuntai olin sitten vaan isän luona ja maanantaina kotiin. Käytiin kirppiksillä ja ostamassa ruokaa kun K on mun luona nyt jonkin aikaa. Lopuksi kuvia Violasta mitä otin viikonloppuna.

"Kato äiti, mulla on hieno lelu!"

"Oih, äiti kato. Toinen vauva, ihan samanäköinen kuin minä"

Minä ja perheeni

Ajattelin kertoa teille vähän tarkemmin itsestäni ja perheestäni. Perhe on minulle kaikki kaikessa, ja toivon että tekin huomaatte sen tämän tekstin myötä. 

Synnyin 16.9.1991, olen äitini esikoistytär ja isän toinen tytär. Isällä on ensimmäisestä avioliitosta ennestään yksi lapsi, Niina, hän on syntynyt vuonna 83, joten on huomattavasti minua vanhempi. Hän oli ylpeä tullessaan isosiskoksi ja on vieläkin. Minusta tuli ensimmäistä kertaa isosisko vuonna 93, kun pikkusisko Tarja syntyi. Voi että mä olin ylpeä isosisko. Äiti on kertonut että tykkäsin hoivata Tarjaa tosi kovasti. Tottakai meillä oli myös omat riitamme ja erimielisyydet, mutta myöhemmin ollaan vaan naurettu niille vedet silmissä. Nuorin siskostamme Katja syntyi vuonna 98. Mä olin seitsemän vuotias ja minusta se oli tosi iso juttu kun tuli taas isosisko ja pystyi kunnolla auttamaan äitiä vauvan hoidossa. Katja syntyi näkövammasena ja mä olen niin ylpeä että minulla on Katjan kaltainen sisko.

Olin nuorena vähän erilainen, ainakin aluksi. Olin koulukiusattu ja myös sen takia tosi paljon yksin. Minulla ei ollut kavereita. Mä muistan selvästi kun Tarjalla meni hermot kun olin jatkuvasti kotona yksin ja hän oli kavereidensa kanssa, sosiaalinen kun on. Hän kertoi minulle miten saan ystäviä itselleni ja miten musta tulee sosiaalisempi. Otin neuvosta vaarin ja kävin pari kertaa Tarjan kanssa ulkona kun hän tapasi ystäviään. Siitä lähtien mulla on ollut tosi paljon ystäviä. Mä en tiedä oikeastikkaa mitä mä tekisin ilman Tarjaa. Me ollaan kerran Tarjan kanssa riidelty niin, vähän ennen kuin hän pääsi ripille, että ei ees siedetty toistemme naamoja ollenkaa. Myöhemmin molemmat itku kurkussa pyytää toisiltamme anteeksi ja sen koommin ei olla riidelty, mitä nyt on tottakai niitä sisarusten välisiä erimielisyyksiä. Mun sisko on mulle ihan korvaamaton. Mä en voi kertoa edes miltä tuntuis jos Tarjaa ei olis. Tarjalle mä pystyn kertomaan kaiken, Tarja kuuntelee, auttaa, ei tuomitse. Tarja voi kertoa mulle myös ihan kaiken, ja Tarja tietää sen. Mä rakastan sitä tyttöä.

Asuttiin melkein vuoden ajan yhdessä, sinä aikana kun odotin Violaa.

Kuten jo kerroin, perheeni on minulle kaikki kaikessa. Perheeseeni kuuluu tosiaan isä, hänen vaimonsa, äiti ja hänen miehensä, ja kolme siskoa. Plus sitten tottakai kolme koiraa ja viisi kissaa. (Kyllä, lasken kaikki meidän perheeseen kuuluvat eläimet.) Äidilläni on kaksi koiraa (saksanpaimenkoira ja belgianpaimenkoira malinois) ja isälläni yksi (sekarotuinen). Minulla, Niinalla ja Tarjalla on kissoja. Minulla kolme kissaa, Tarjalla ja Niinalla molemmila yhet.

Kaikki siskot ja perheenjäsenet ovat minulle tosi tärkeitä. Jokainen sisaruksistani ovat jostain syystä olleet yön tai pari sairaalassa ja mä olen ollut ensimmäisenä tapaamassa ja ollut tukena. Jos jollakulla on ollut huolia niin olen kuunnellut ja yrittänyt auttaa. Yritän myös parhaani mukaan tukea ja olla läsnä heille tärkeissä jutuissa. Minä ja Tarja aikalailla tykätään samoista asioista, tykätään juhlia ja reissata, Violan syntymän myötä tottakai juhlimiset ja reissaamiset ovat jääneet väliin, mutta on se sen arvoistakin. Katja tykkää animesta ja kaikesta japanilaisesta, niin mä yritän päästä Katjan mukaa mm. Animecon tapahtumiin, koska tiedän että Katja tykkää niistä niin paljon ja haluan nähdä Katjan olevan onnellinen.

Äidin kanssa meillä on aina ollut tosi läheiset välit. Äiti on aina sanonut että hänellä on aina puhelin auki ja saa soittaa mihin kellon aikaan tahansa, jos on jokin hätänä. Äiti on yömyöhään hakenut kavereiden luona, jos on ollut sydänsuruja niin äiti on kuunnellut, äidin luo on aina voinut mennä, äiti ei ole koskaan tuominnut ja hän on aina ollut tukena. Moni on ihmetellyt kun olin teini-iässä että miten mulla on noin läheiset välit äitiini ja Tarjaan, moni oli aika kateellinenki siitä. Mä en edes itsekkään tiedä miten mulla ja äidillä on noin läheiset välit, mutta ehkä se johtuu siitä ettei äiti ole koskaan huutanut minulle, ei ole tuominnut eikä ole ollut ankara. Me riidelläänki tosi harvoin, tuskinpa koskaan. 

Kuten aiemmin kerroin, minusta tuli tässä kuussa yksinhuoltaja kun mies päätti että muuttaa pois, ihan yhtäkkiä vaan. No, minulla on ollut rankkaa, siis tosi rankkaa. Äiti, Katja ja Tarja ovat olleet tän kuluneen kuun aika maailman suurin apu. Kun olimme Katjan kanssa viikonlopun Kuopiossa niin isä ja hänen vaimonsa tykkäsivät kovasti olla Violan kanssa ja nyt ensi viikolla mennää heidän luokse viikonlopuksi. Näemme samalla Violan pikku serkkua (toivottavasti).

Perheeni on minulle rakkainta koko maailmassa. Mä rakastan heitä ja he rakastavat minua. En tiedä mitä tekisin ellei minulla olisi noin ihania vanhempia ja sisaruksia.

Tähän loppuun kuvia sitten minusta vuosien varrelta.

Meidän isän häät.

Onnittelin isää.

Olemme Tarjan kanssa tosi läheisiä

Oon joskus ollut blondi.

Minullakin oli emo vaihe.

Olin kova juhlimaan

Viime kesänä odotin Violaa.

Facebook, Instagram ja Twitter!

Violan touhuja ja kehittymistä voi tarkemmin seurata Facebookissa ja Twitterissä! :)

Instagramista voi sitten päivittäin seurata meidän päivää kuvina!

Viola 8kk

Missä mun pikku vauva on? Vastahan mä Violan synnytin, vastahan mä kotiuduin sairaalasta. :) Vastahan mä itkin kun huomasin että Viola kääntyi selältä vatsalleen. <3 Kävimme tänään 8 kk neuvolassa. Ajat oli vähän myöhässä, koska nyt oli joku ihan uusi lääkäri (pöh, ei ollu se komea.....) joten Viola siinä sitten leikki jollain laivalelulla, josta lähti hirveä ääni. Sitten se hoksas vauvanuket. Viola otti yhen vauvan syliinsä ja alko pusuttelee sen päätä. Yrittäpä siinä sitten kieltää lasta tekemästä niin kun toinen iloisena pusuttelee vauvaa. Meinas itku tulla :') Viola sai paljon kehuja ja Viola tottakai näytti kaikki uudet taitonsa mitä on nyt oppinut. Yritti myös pinsettiotteella ottaa jotain kiveä lattialta. Lääkäri ihasteli Violaa. :) Viola on pitkä tyttö, 70,1cm ja painaa 9725g! Kohta menee 10kg rikki :) Sitten mulla on iso tyttö.

Me K :n ja B :n kanssa perustettiin semmonen pienempi ryhmä, johon sai halukkaat liittyä, halusimme tietyn määrän ihmisä, eka 20 ja nyt meitä on ilmeisesti 15 äitiä. Me ollaan ainakin mun mielestä jo tosi tiivis ryhmä ja aivan ihania ihmisiä. Ihanaa kuulua taas johonkin porukkaan, joka on tiivis, jotka ei arvostele ketään ja saa puhua ihan kaikesta. Pusuja teille ketkä tunnistaa itsensä tästä pienestä ryhmästä. :)

                                                                  -Hanna

Kuopio!

Perjantaina aamupäivällä, n. klo 11 lähdettii Kuopioon, koska siellä oli Animecon, johon K halusi kovasti mennä. K oli innoissaan ja Viola ihmetteli että minkätakia kasaan meidän tavaroita, minkä takia siirrän niitä eteiseen. Silti Viola oli kovasti menossa kaukaloon että joko mennään??

Kahen aikoihin oltiin Kuopiossa, Rauhanlahdella, ja odoteltiin että saadaan meidän mökki, minkä olin muutama viikko sitten varaillut. Saatiin just se mökki, mitä oltiin käyty jo vähän kattelemassa, iso piha, johon mahtui isän ja hänen vaimonsa asuntoauto hyvin. Heti kun auto oli saatu parkkiin, laitettiin mun, Violan ja K:n tavarat mökkiin, Violalle ja meille vähän pientä purtavaa ja sitten lähdettiin käymään eläinpuistossa. Siellä oli kaikenlaisia ihania eläimiä ja Viola tykkäsi kovasti.

Selitys päällä vaikka pitäisi syödä

Välipalatuokio

Äidin aurinkolasit saa kyytiä

Siinä tehdään voileipiä

Perhe on mulle tosi tärkeä asia <3

Pupu

Kana

Kana

Kana

Jonkilainen nautaeläin

Strutsi

Lampaita

Lampaita

Meillä oli tosi mukavaa, ja sitten oli aika mennä takaisin mökille grillailemaan ja nauttimaan toistemme seurasta, harvoin kun enää vietetään aikaa yhdessä. Suunnitelmissä olisi että Violan kanssa mentäis papan luokse viikonlopuksi tässä parin viikon päästä. Siitäkö pappa ja hänen vaimonsa tykkäisivät.

Ensimmäinen yö oli suht levotonta. Mä en ollut muutenkaan nukkunut sen jälkeen kun L lähti kävelemään meidän elämästä, joten ajattelin että kun ollaan lomailemassa niin ehkä Violakin nukkuisi vähän paremmin. Mutta ei! Viola pariin otteeseen heräsi itkemään. Mökissä oli hirveen kylmä /K:n kanssa tultiin siihen tulokseen että pakkasen puolelle meni, joka oli ehkä hieman liioiteltua) niin ajattelin että Viola heräsi siihen että oli kylmä. Laitoin peiton päälle, uniriepu kasvojen päälle (kyllä, Viola nukahtaa helposti kun uniriepu on kasvoilla). Klo 4:00 alkoi taas lohduton itku, heräsin, yritin lohduttaa. Ei kelvannut syli, eikä maito. Hyssyttely tuntui vaan pahentavan huutoa. Ajattelin että tyttö näkee painajaista, yritin herätellä, ei auttanut vaikka hetkeksi heräsi. Se kuullosti kipuitkulta (hampaita tulossa) ja rauhoittui n. 20 min huudon alkamisesta. No enhä minä siinä sitten saanut enää nukuttua, vaan nukahdin kuudelta aamulla ja herätys oli jo seitsemältä kun Viola kikatteli matkasängyssä. Siinä sitten aloin vaihtaa Violalle vaippaa, syöttämään, vaihtaa vaatteet ja aloin ite laittautuu päivää varten.

Tarkoituksena mulla oli olla K:n kanssa Animecon 2013 tapahtumassa, jonka takia ylipäätänsä mentiin Kuopioon, ja jonka takia mä mökin meille varasin. Kävin kyllä siellä, K meni omien kavereittensa luokse ja mä jäin seikkailemaan yksin pienen lapsen kanssa. Ja voin sanoa, seuraavan kerran menen kun Viola on isompi, kävelee ja jaksaa kävellä. Ei oo oikein mun juttu liikkua siinä väenpaljoudessa matkarattailla. Mitä mä kuulin viime vuodesta mun äidiltä, niin omasta mielestäni siellä oli hieman tylyä porukkaa. Yksi nainen auttoi meidät hissiin, turvamies auttoi meidät koko tapahtumaan. Muuten jäi vähän kurja maku suuhun. :/ Harmittaa, kun maksoin rannekkeesta kuitenkin 15 euroa, niin halusin siellä olla kauemmin kuin 30 min.

K Pikachuna lauantaina

Alkoi pientä väsyttää

Matkalla Kuopion keskustaan

Soitin sitten isälle ja kysyin että missä ovat, koska mulla alkoi olla jo nälkä (:DDDDDDDD) ja muutenki ärsytti ja ahisti sen ihmisten paljous. Olisihan minun pitänyt tajuta että sinne tulee paljon ihmisiä... Samalla päätin että me Violan kanssa hengaillaan niiden kanssa, ja voin sanoa että se kannatti. Voin myös kertoa että Kuopio on aivan ihana kaupunki ja mielessäni suunnittelen jo muuttoa sinne. ;) Isän vaimo osti mulle muikkuja torilta. <3 Nam nam. Kalakukkoa en uskaltanut maistaa. :)

Kirkko.

Satamasta otettuja kuvia.

Papalle piti näyttää taitoja miten jo seisotaan.

Illalla tultiin sitten takaisin leirintäalueelle ja alettiin heti grillaamaan. Lapsen kun olin saanut ruokittua ja laitettua nukkumaan niin laitoin omat aivoni off asennolle enkä ajatellut mitään. Nautin vaan hyvästä seurasta, hyvästä ruuasta, hyvästä säästä. Mukavaa oli. Toivoin kovasti että seuraavan yön saisin nukuttua kunnolla, ja sainkin, kun oltiin koko päivä kävelty ympäri Kuopion toria ja satamaa. Violakin sai vähän väriä poskiinsa, vaikka hattu oli päässä. Mutta aurinko paistoi koko ajan ja oli tosi lämmintä.

Sunnuntai, kotiin lähtö päivä. Heti aamusta aloin pakkaamaan minun ja Violan tavaroita laukkuihin (matkalaukku, kaksi hoitolaukkua ja käsilaukku), suoristin K:n hiukset kun hän oli sinä päivänä japanilainen koulutyttö. Ajattelin ensin että Violan kanssa käytäisiin Animeconissa, mutta ei minua sitten inspannut ollenkaan vaan lähdin porukoitten kanssa käymään Puijon Tornilla. 

Puijon torni on Kuopion Puijolla sijaitseva 75 metriä korkea näkötorni.

Tornin on suunnitellut arkkitehti Seppo Ruotsalainen,

ja se on valmistunut vuonna1963.

Tornista käytetään myös nimityksiä suurtorni, linkkitorni ja "pottunuija".

Valmistumisensa jälkeen tornia on saneerattu useita kertoja.

Viimeisin saneeraus päättyi vuonna 2004.

Tornia käytetään matkailun ohella myös langattoman tietoliikenteen

linkkiasemana ja puhelinpalvelujen tukiasemana.

Tietopläjäys on otettu Wikipediasta.

Mentiin sinne, ja katottiin kuinka kolme linja-autollista venäläisiä, saksalaisia ja hollantilaisia tulee sinne niin päätettiin että käydään ensin kaupassa ja mennään sinne sitten uudestaan hetken päästä. Kun tultiin myöhemmin takaisin, me päästiin jopa sisälle, sieltä hissiin ja hissistä ylös torniin. Ja voin sanoa, siellä oli aivan mahtavat näkymät. Oli tosi siistin näköistä kun näki että jossakin päin Kuopiota sataa vettä kaatamalla. Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja, mutta tuolla minä en sitä tajunnut, otin vaan kuvia. Violakin viihtyi tosi hyvin :)

Japanilainen koulutyttö ja hänen maskottinsa "L".

Puijon Torni.

Tornin kivijalusta.

Lähdettiin pois, alettiin sitten miettimään ruokapaikkaa, että missä olisi hyvä käydä syömässä myös Violanki kannalta. Päätettiin sitten mennä Kuopion torilla olevaan Rossoon. Siinä kun syötiin ja Viola vähän kiukutteli niin alkoi satamaan kaatamalla vettä. Isän vaimo kävi sitten ostamassa meille sadetakit, yksi meni Violan matkarattaisiin Violan suojaksi ja sateenvarjo. Päästiin suhtkoht kuivina autolle ja siitä sitten lähdettiin kotia kohti.

Reissu oli aivan mahtava ja lähtisin ihan varmasti toistekin Kuopioon! Viola oli koko matkan ajan tosi reipas ja kiltisti, lukuunottamatta pientä kiukkua Rossossa.

Miten teidän viikonloppu meni? Kävittekö reissailemassa?

                                                                       -Hanna

Aini, Viola täytti 12.7 8kk. <3 Keskiviikkona neuvola, siitä lisää tällä viikolla. Pusuja.