Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Harmi että joidenki kanssa meni vaan niin pahasti sukset ristiin ettei halua olla enää missään tekemisissä vaikka menisi viikko, kuukausi, vuosi, viisi vuotta, kaksikymmentä vuotta. Se on surullista se. Meillä oli kieltämättä paljon hauskoja hetkiä ja pysty jakamaan kaiken vauvoista. Ja harmi myös että eräistä asioista, jotka oli tärkeitä mun elämässä, ovat nyt pilalla. Mutta ei voi mitään. Tällaista se on, elämän kiertokulku.

Ja mä oon onnellisempi nyt kuin koskaan ennen.

Mut iloisempaan asioihin. Purin kuvia puhelimesta ja löyty kaikkia ihania. Esimerkiksi kuva, jossa ollaan Violan kanssa lähdössä sairaalasta 14.11.2012, kuva jossa hän on muutaman päivän ikäinen, kaupassa olo kuvia, vaunuilua. <3

14.11.2012 kotiin lähtö päivä <3

Tässä Viola on n. neljän päivän ikäinen mun siskon luona.

Noita kuvia kun kattoo niin on ikävä sitä pikku Violaa. Se on jo niin iso tyttö. <3 Enää ei olla vaunuissa vaan siirryttiin rattaisiin ja isot tytöt ei siinä aina nuku, vaan katsoo jo ulos, rupattelee, päristelee, naureskelee. :)

Tässä vielä vaunuillaan. :)

Meinattiin kaupassa hermostua kun piti tätiä auttaa työkenkien ettimises.

Ollaan menossa johonki :)

Mä ostin Violalle mobilen, se on iha sikamagee ;) sit mä päätin että Violan ensimmäiset paidat kehystän ja laitan seinälle. <3 Siellä ne on. Tilasin myös Violasta taulun koristamaan meidän seinää. :)

Tällaisen kuvan tilasin meistä <3

 Lopuksi vois vielä laittaa teille kaikista sulosimman kuvan Violasta mikä on otettu. <3